Aloitin viime viikolla valinnaisen kurssin, johon tykästyin heti. Sain tehtäväksi kirjoittaa, mitä nämä kolme asiaa merkitsee minulle ja miten ne näyttäytyvät elämässäni. Ei mennyt pitkää, kun sain asiat mielestäni tekstin muotoon.
Olen pienestä pitäen ollut
musikaalisen esiintymisen ystävä ja muistan, kun siskoni kanssa rakensimme
esiintymislavan katsomoineen vilteistä perheellemme pihalle. Siskoni rakasti
laulamista ja minä puolestani tanssimista ja näyttelemistä. Olimme noin
7-vuotiaita, kun suunnittelimme ja harjoittelimme esiintymistä 5-6 henkiselle
yleisölle.
Tanssiharrastuksen aloitin
alakouluikäisenä, kun jaksoin jo polkea yksin pitemmän matkan tanssiharkkoihin.
Pianoa soitin 6-12 vuotiaana, jonka seurauksena aina musiikkia kuullessani
auton radiosta leikin soittavani pianoa käyttäen reisiäni pianona. Teen sitä
joskus edelleen, kun kuulen tarttuvan biisin.
Alakoulussa olin liikuntaluokalla
ja teimme videon, johon teimme tanssikoreografian Whamin last christmasin tahtiin. Esitimme sen myöhemmin koulun
joulujuhlassa ja halusin olla eturivissä ja keskellä. Kun kyseessä oli tanssi,
halusin olla keskipisteenä. Ehkä tämän innoittamana myös voin selittää
itselleni sen, miksi halusin keksiä koulun conwiin, eli bileisiin,
tanssiesityksen, jonka esitimme koko koululle. Saimme jopa savukoneet mukaan
esitykseen! Se oli lapsuuteni huippuhetki, sillä olin itse valinnut kappaleen
ja tehnyt siihen tanssin, jonka opetin muille. Musiikki, rytmi ja liike
merkitsi minulle taitoa, josta pystyin olemaan ylpeä.
11-vuotiaana tutustuin poikaan,
joka omisti rummut. Hän opetti minua useita kertoja soittamaan rummuilla, jopa
niin hyvin, että musiikinopettaja antoi minulle yläkoulussa 10 rumpukokeesta. Pysyn
helposti rytmissä, eikä musiikissa ollut ongelmaa pysyä mukana. Niin soittaessa
tai liikkuessa, vaikka uutta olisikin. Yläkoulussa valitsin musiikin ja
liikunnan valinnaisiksi, sillä molemmat olivat lähellä sydäntäni. Olen aina
ollut luova ihminen, jonka toteuttamisesta saan itselleni mahtavan fiiliksen.
Yläkoululaisena pelasin lentopalloa
samaan aikaan, kun harrastin nykytanssia. Tanssi oli aikaa, jossa sai ajatukset
muualle ja keskittyä itseensä. Tanssiessa oli parasta antaa mennä, sillä siinä
koko vartalolla yhtyi musiikkiin. Itsetuntoni kasvoi tanssin avulla
hurjasti. Kotona omalla ajallani keksin koreografeja, aivan kuten lapsena. Kukaan ei vain ikinä nähneet tanssimistani. Valitsin usein lempikappaleeni
ja käsittelin tunteeni tanssimalla. Jos olin suuttunut, turhautunut,
masentunut, tanssin aina negatiiviset tunteet pois.
Olen hyvin positiivinen ja
energinen ihminen, joten joka ainoan kerran, kun tunnen surullisia tunteita,
haluan tanssia tai jumpata. Saan rytmisestä liikkeestä
energiaa. Rakastan haastavia koreografeja, joiden oppimisen jälkeen oloni on
energinen ja voimakkaampi. Yläkouluaika oli myös henkilökohtaisesti minulle
rankkaa, koska koin rankkoja hetkiä.
Muutin 6-vuotiaana Helsingistä Imatralle,
joka toi omia haasteita sopeutumiseen. Perheasiani menivät uusiksi. Käsittelin tunteeni liikkumisen kautta.
Harrastin 15-vuotiaana myös
teatteria, jossa keksimme pienesitykset jokaisen harjoituksen päätteeksi.
Harkat kestivät tunteja, jonka alussa tanssimme lämmittelyksi, leikimme ja teimme improja. Käytimme paljon musiikkia fiiliksen luomiseksi ja oman kehon muuttamiseksi instrumentiksi.
Muutin pois kotoa, kun olin
täyttämässä vasta 16 vuotta. Kiinnostuin taidelukiosta Savonlinnassa, jossa
pääsisin hyödyntämään luovuuttani. Lukion alettua tajusin, että oli olemassa
oopperamusiikki-linja, mutta en halunnut vaihtaa kuvataidepuolelta enää sinne. Tanssiakaan
en osannut lähteä Savonlinnassa harrastamaan, mutta kävin muutaman kerran
viikossa zumbaamassa. Syksyn pimenevinä päivinä ja ylioppilaskokeisiin lukiessa
oli parasta välillä mennä tunnille ja tanssia itselleen energisempi olo. Vaikka
sadepilvet taivaalla möllöttivät, en kiinnittänyt niihin tunnin jälkeen
huomiota.
Wanhojen tansseissa pääsin
hyödyntämään jälleen esiintymisinnokkuuttani. Yhdessä ystäväni kanssa
suunnittelimme lopputanssin, jonka vedämme yleisölle. Niimpä kehitimme yhden
kappaleen pituisen esityksen, jonka opetimme ensin ryhmällemme wanhoissa
tanssimme eturivissä kavereiden tueksi.
Musiikki, liikkuminen ja rytmi yhdessä
ovat mielestäni ihmiselle tärkeitä asioita. Niiden avulla itsensä ilmaiseminen
ja arjesta selviytyminen ovat helpompaa. Myös kaltaisiaan ihmisiä voi löytää
musiikin ja liikkeen avulla. Muutama hyvä ystäväni on tutustunut minuun
yhteisen tekemisen kautta ja samojen innostuksien kautta. Minusta on ihanaa
nähdä, kun joku voi antautua musiikille ja liikkua, kuin ketään ei näkisi. Rytmi
on asia, jolla voi ilmaista eri nopeudella olotilasta ja siitä eroon
pääsemisestä. Nopealla rytmillä saa energiaa ja ikävät asiat pois, hitaalla
levollisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Musiikilla saa kuuloaistin
aktivoitumaan niin, että se torjuu muita aisteja, jotka aistivat jotain
negatiivista. Liikkuminen on parasta ilmaisutapaa. Sillä voi sanattomasti
puhua.
Halusin liikunnanohjaajaksi, mutta
uskoin liikaa mitä muut sanoivat työttömyydestä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt,
että omia vaistojaan ja halujaan kannattaa kuunnella. Haluan edelleen tämän
koulun jälkeen opiskella liikunnanohjaajan koulutuksen. Olen miettinyt
vaihtoehtona jotain ryhmäliikunnanohjaajan kurssia, mistä
pääsee kuntosalille suoraan ohjaamaan, tai sitten ammattiopistotasoisen. Halusin
pitkään myös fysioterapeutiksi, jonka työssä voisin ohjata jumppia ja vetää
ryhmiä, mutta pääsin jalkaterapeutiksi. Voisin yhdistää hyvin ammattini, tai
tehdä kahta työtä. Kaksi läheistä ystävääni opiskelee nyt liikunnanohjaajaksi
ja olen huomannut, kuinka iloinen heidän puolestaan olen, kun opiskelevat
sellaista alaa. Olen myös huomannut, miten kaihoisaksi se oloni saa, sillä
haluaisin heidän paikalleen. Vuosi sitten hain metropolian
ryhmäliikuntakoulutukseen, mutta sain samana kuukautena töitä ja arkeni oli
liian kiireistä, jonka takia jouduin jättämään koulutuksen pois. Jos sama
koulutus alkaa syksyllä taas, aion osallistua!
I want to achieve my goals