huhhuh!

Mitä kiirettä ollu! Ja muutamassa viikossa kerenny tapahtua vaikka mitä... Ihan hirveetä ettei oo päässyt kirjottamaan, vaikka aiheita olis vaikka mistä!!

Savonlinnan viimesillä viikoilla en kerenny paljoa tietokoneella istuskella, joten en päässyt kirjottelemaan. Viimeisellä viikolla ennen muuttoa, vietin aikani kuumeessa ja voimattomaksi vetäneessä flunssassa tavaroita pakatessa muuttolaatikoihin. Muutto kun tehtiin 23.8 paikkeilla, läppärini lähit vantaalle 1,5 viikoksi. Asuin kaverini luona sen ajan yhden kassin turvin Etelä-Haagassa, kun koulu alkoi.

Weekend festival
oli viimeinen reissu savonlinnaystävien kanssa. Näin ihan mahtavat esiintyjät, ainakin 5 kärpästä yhdellä iskulla! Pidensimme viikonloppua päivällä, kun mentiin lintsille jo torstaina. Oli ihan sika hauska reissu, vaikka puhelimella ei saanutkaan ketään kiinni, keitä oli tarkoitus nähdä. Naurua irtos ja kuvia otettiin! Myös muutama videoklippi ja äänite... Pääosin oli kiva keli, vaikka lauantaina vettä tulikin, mutta onneksi meillä oli komiat siniset sadeviitat!!

murut 

no myö ! inka ja noora

ostin sitte hatun

ei meitä sadesää haittaa kun on pirtsakka sadetakki!

inna !

Kesämaa koossa !

Guettan keikalla !

nesteytys kunnossa

Back to school

Muuttopakkausta tehdessä en tajunnut, että uusi sivu lehdessäni kääntyy. On helppoa elää hetkessä, eikä miettiä missä huomenna, saati ensviikolla mennään. En pystynyt mielessäni kuvittelemaan itseäni luontevasti uuteen asuntoon ja kouluun, vaikka suurinpiirtein tiesin, minkä näköistä tuleman pitää. EN ehkä edes halunnut vielä ajatella tulevaa, koska halusin nauttia viimeisimmistä tunneista Savonlinnassa läheisten ystävien kanssa, joita en tulisi aikoihin näkemään.
 Kunnes vanhempani tulivat asuntoautolla noutamaan tavaroita, ymmärsin että se oli menoa nyt! Heippa vaan ja nokka kohti uusia haasteita. Muuttolaatikoita autoon asetellessa oli oma hyvä fiiliksensä. Tämä oli elämäni kymmenes muutto, mutta niistä ehkä yksi erityisimmistä. Muutto, jota olin odottanut tosissani. Vitsi olin iloinen!

Koulu alkoi jännittäen, mutta tutustuin uusiin kavereihin nopeasti. Luokallamme on suuri ikäjakauma, mutta kaikki tuntuivat todella mukavilta. Erityisesti luokkamme 4 tyttöä, jotka olivat lähinnä omaa ikääni, olivat kaikki tosi kivoja! Kaikilla tuntui olevan jotain yhteistä kanssani. Myös luokkamme ainoat 4 poikaa vaikuttivat mukavilta. Hassua, ettei pojat ole kiinnostuneet jalkaterapiasta, vaikka fysioterapian puolelta niitä löytyy.
Ensimmäinen viikko oli helppo startti, kun asustin töissä tutustumaani tytön luona, joka myös aloitti koulunsa. Oli helppo yhdessä pohtia koulun alkuun liittyviä asioita, eikä käynyt aika yksinäiseksi. Koulumatka oli 250 metriä, joten liikkuminenkin tuli halvaksi, sillä matkakortin sai haettua vasta loppuviikolla.
Tutustuimme alkuviikosta lähinnä kouluun ja opintosuunnitelmaan, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Ensimmäisenä keskiviikkona osallistuttiin kaisanniemenpuistossa järjestettyyn haagahelian ja metropolian yhteiseen tapahtumaan. Koska ei saatu jatkolippuja tigeriin, jatkoimme matkaa uusien tuttavuuksien kanssa amarilloon. Nyt odotan jännityksellä fukseja, sekä tulevia bileitä! Wohooo! Ihka oikea korkeakoululainen!

seurasaari

kouluun lähdössä !

perus aamuihmiset koulussa..

mut joskus aamusin jaksaa lähtee salille klo 7:30

viikonloppu Imatralla ja omat 20 v syntymäpäivät
Ensimmäisen kouluviikon jälkeen vaihdoin vapaalle Imatralle. Ripsihuolto ja sporttibaarissa käynti by Essi. Kivaa oli! Lauantaina täytin pyöreitä ja sain kakkua mahan täyteen. Oli kiva nähdä perhettä pitkästä aikaa! :--) Sunnuntaina oli taas muuttohommien aika, ja oli vaikka minkänäköistä säätöä matkassa. Pakettiautoa ei saanut vuokrattua ja kamaa oli PALJON siirrettävänä vantaalta kämpille. Ikealta ei myöskään saanut minkäännäköistä kotiinkuljetusta. No, onneksi tavarat mahtui autoon, mutta minä en. Siinä harhailin Ikean parkkipaikalla 20 minuuttia kännykkä kädessä bussia ettiessä, jotta menisin julkisilla perässä kämpille. Akkua oli jäljellä 2%, ja olo oli jo melko toivoton. Onneksi kaksi poikaa, jotka kattelivat ympyrää pyörimistäni parkkiksella, pysäyttivät autonsa kohdalleni ja hihkasivat hyppäämään kyytiin, kun määränpääni oli lähes sama. Kyytiin päästyäni ja kerrottuani Imatra-Savonlinna-taustasta, kuski kääntyi katsomaan minua, ja siinä hän oli, vanha tuttu, serkun naapurinpoika 7 vuoden takaa! Kyllä, uskomatonta mutta totta, että näinkin hyvä tuuri voi sattua..

muru

himiksen hattuvarastolla!

essirakas

öh..