maanantaitarinoita: opiskelijaelämää

On sanottu, että opiskelijaelämä on ihmisen parasta aikaa. Allekirjoitan, jos tykkäät kiireestä.

Koulu alkoi heti kunnon opiskelulla ja puhun nyt siitä opiskelusta, jossa istutaan luennoilla tekemässä muistiinpanoja, ja kirjoitetaan vapaa-ajalla raportteja, sekä sun muita laajoja kirjallisia analyyseja. Tehtäviä läntättiin naamamme eteen jatkuvalla syötöllä niin, että en tiennyt saanko happea tehtävien palautuspäivien välissä.
Mutta tämä on opiskelun varjoisempi puoli. Nuorelle opiskelijaelämä on osittain kiireellistä siksi, että täytyy olla mukana ensimmäisissä opiskelijabileissä (jotka ajoittuvat usein keskelle viikkoa) ja kämpille keretään aamun jälkeen vasta seuraavana yönä nukkumaan. Opiskelun alkuvaiheessa kiireitä riittää vapaa-ajalla muutenkin, sillä on hinku käydä ostelemassa sisustusjuttuja uuteen asuntoon, (ja kasailla tietenkin muutama päivä pelkästään ikean kaappeja) nähdä itse kaupunkia ja tutustua alueisiin, sekä käydä moikkaamassa ennestään lähiseudulla asuvia tuttavia ja sukulaisia. Uusien koulukavereidenkin kanssa olisi kiva viettää vapaa-aikaa, mutta onneksi heitä tulee nähtyä päivittäin se 8 tuntia. Menin myös liittymään SATS:n jäseneksi, joka tarkoittaa sitä, että arvokasta kuntosalikorttia pitää päästä käyttämään ainakin se 3 kertaa viikossa!

Mut älä valita, tykkäät kuitenkin! Joo pakko myöntää, tykkään oikeesti elämästäni nyt.

Koulupäivät on puuduttavan pitkiä, mut onneks kivojen koulukavereiden takia jaksaa istua koko päivän aamukahdeksasta neljään. Mitä tekisinkään ilman alkterapeuttilambejani....

Muuttoni jälkeen kannelmäkeen soluasuntoon rupesin kulkemaan junalla kouluun. Yllätyin, miten lähellä junarataa asun! Koulumatka on ehkä 4,5km ja junalla ja kävellen kestää parikymmentä minuuttia. Sain kämpän laitettua kivaksi, vaikka huonekoko jääkin 11 neliöön. Oikeestaan, en enempää tarvisikaan! Kämppikset on onneks rauhallisia ja siistejä. Kerrostalomme muutenkin on aika rauhallisen oloinen. Huh, Silti ajatus kaksiosta tai kolmiosta Elisan kanssa kuulostaa houkuttelevalta. Kävin tutustumassa "mätäjoen" ympäristön lenkkipolkuihin ja sanattomaks veti! Siis miten kilometrin säteellä kämppääni voi olla hevostalli, joku navetta tai vastaava, puutarha järjettömän upein kukkaistutuksineen, agilityrata, hillittömästi peltoa, kilometrettäin hiekkatietä, nurmikkoaluetta auringonottoon ja piknikkiin ja huh,..varmaan paljon muutakin! Lenkkipolkujen varsillakin oli kuntoilulaitteita, joissa voi vahvistaa vatsaa ja käsiä omalla painovastuksella.

Paras elämäntapamuutokseni: herätä aamukuudelta ja lähteä vetämään tunnin treeni salille. Kyllä! Lähtee se aamu käyntiin. ;)