Alppihupellus 2015

Pitäiskö lähtee..?

Oli lähellä etten alkanut voimaan pahoin kun mietin, että voinko käyttää rahani hupellukseen ja lähteä uuden vuoden jälkeen reissaamaan, kun vaihtoehtona olisi voinut olla etelänmatka ja rentoutuminen poikaystävän kanssa. Turhautumisen ottaessa valtaa minusta tein viisaan päätöksen ja puhuin hupelluksen matkanjohtajan Hannan kanssa, joka sanoi viisaat sanat, vaikka ehkä ympäripyöreiltä voivat kuulostaakkin

"Yksi asia on tärkeintä elämässäsi, seuraa aina sydäntäsi. Muuten ei tuu mitään"

Jep. Sydän halus alpeille ja oon aina halunnu mukaa hupeltamaan. Vuosi sitten lähdönmaku suussa nuolaisin ennen kuin tipahti, sillä sovittiin kaverin kanssa lähtemisestä, mutta viimetipalla hän ilmoitti, että sai työpaikan ja rahat olivat tiukilla. Emme lähteneet reissuun ja olin liian harmissani lähteäkseni yksin, joten käytin rahat hiihtolomalla äkkilähtöön. Tänä vuonna en houkutellut ketään mukaan, sillä päätin että lähen yksin. Luotto itseeni on joskus ollut kortilla, mutta yllätyin, kun matka oli varattu. JES!!

Lähtöpäivää ennen kävin messilässä laskemassa, sillä halusin testata juuri vahatun burtonin. Vahaamisesta oli hyötyä, sillä lautani laski paremmin, mitä uskalsin odottaa. Vahaa siis lautasi ja teroita kantit, sillä alpeilla saa joskus ottaa vauhtia pitkiin tasanteisin ja siirtymäkohtiin, ja jyrkät rinteet saattavat olla todella jäisiä.  Hain messilästä kuitenkin vähän tuntumaa laskuun. Sitä ei olisi tarvittu, sittä monetkaan eivät olleet vielä aloittaneet laskukauttaan, ja se tuntuma tulee hyvin pian.

Time to go

Lähtöpäivänä jännitti paljon. Pakkasin tavarani: salikassi ja tyyny bussiin, lautakassi, jossa olivat kaikki laskutavarat, sekä matkalaukku, joka meni bussin ruumaan alpeillepääsyyn asti. Otin taxin olympiastadionille, jossa bussit odottelivat. Ihmisiä paljon siellä täällä, juttelemassa keskenään ja tutustumassa toisiinsa. 
Kiipesin viemään tavarani bussin etuosaan, joka oli tarkoitettu vähän rauhallisemmaksi, kuin takaosa bussista. Istuin matkanjohtajan Hannan viereen. Bussimatkalla juttelin aluksi muutaman tutun kanssa, jotka sattumalta istuivat takanani, mutta sitten juttelin myös muille bussimatkaajilleni. Kaikki olivat mukavia, tosin osa oli jo ottanu tukevat uudestavuodesta ja juoneet itsensä mukaviksi.

Bussilla menimme turun terminaaliin, jossa odottelimme laivaanpääsyä. Hyttikaverit jaettiin randomilla. Turussa vietin aikaani odotellessa hupeltajien kanssa, jotka olivat helposti lähestyttäviä ja rentoja, kuten hupeltajat aina ovat. Monia ensikertalaisia oli matkassa. 

Laivaan päästyäni moikkasin hyttitovereitani, sosionomiopiskelijoita. Tulin tyttöjen kanssa välittömästi juttuun ja illan edetessä päätimme, että menen heidän kanssa samaan huoneeseen Alpeilla. Juhlimme vähän alppihupen alkua laivalla, kunnes aamulla keräsimme itsemme busseihin. piinallinen bussimatka 30 tuntia voi alkaa...

Bussimatka sujui mukavasti, vaikka pitkä olikin. Tutustuin heti mukaviin ihmisiin ja vietin suuren osan matkasta joidenkin toisten istumapaikoilla. Välillä tein tuttavuutta tyynyni kanssa, kun alkoi väsyttää. Matkajuomana toimi alkoholi, joka auttoi bussimatkan viihtyvyyteen ja myös unensaantiin. Ruotsin läpi, lautalla tanskaan ja saksaan, jonka jälkeen sveitsi ja ranska.

La Plagne, Alpes

PERILLÄ! Kiitos, vihdoin.... Huoneet saatuamme kävimme ruokakaupassa ja ostimme muutaman päivän tarpeet. Meillä oli makkari, wc, suihku ja keittiö, jossa sovimme tekevämme yhdessä ruoat. Illalla kokoonnuimme yhdessä baariin, jonka jälkeen yksi toisensa jälkeen sammui sänkyyn valmistautumaan seuraavaan päivään, ensimmäiseen laskupäivään.

Alue oli ihana, ihan sama minne katsoit, näit vain vuoria ja sinistä taivasta. Ihanat lämminhenkiset laaksot ja niiden kauniisti koristellut kaupat houkuttelivat tutustumaan. Täällä viihtyy kuka vain ja maisemia katsoessa mieli lepää. 

Skiday 1 Mikä tää lumimyrsky on? Kiivettiin laaksosta ylöspäin gondolihissillä ja ylhäällä kaikki miettivät minne pitäis lähtee, kun joka suunnassa näkyy valkoista. Näkyvyys oli noin 3 metriä eteenpäin. Ei vakuuta ekan päivän alppilaskijaa, mutta elämässä ei voi aina valita. Lähin rinteeseen naapurihuoneen poikien kanssa, sillä tiesin heidät jo ennestään. Huonekaverini olivat vähän kokemattomampia ja halusivat harjoittelemaan ekana päivänään. Sääntö numero yks, älä lähde rinteeseen yksin. Sääntö numero kaks, voi laskea kenen tahansa hupeltajan kanssa, kaikki haluavat pitää hauskaa ja saada uusia kavereita.
Niin meillekin kävi, kun joukkoomme ilmestyi muutama laskija lisää. Yhteensä 5 tyttöä liittyi laskujoukkoomme, kun halusin poikavoittoiseen laskuporukkaan tyttöjen vertaistukea. Sain tasoisiani lautailijoita matkaan, joka teki päivästä hauskemman. Lensin nimittäin ensimmäisessä rinteessä ulos pää eeltä, ja upposin metriin. Laskin puomin väärälle puolelle. Muistakaa sääntö numero yksi, sillä laskukaverini auttoi minut ylös. Sääntö numero kolme, käytä kypärää. Jos et omista, osta. Huh onneks laitoin ekaa kertaa vapaaehtoisesti tänne kypärän päähän!

Skiday 2 Kirkas taivas ja sää kuin tilauksesta -1! Alppien vuorien välissä ei myöskään tuule, joten sää oli täydellisempi kuin täydellinen. Voiks sellaista olla? No laskupäivä oli ainakin huikee. Kohteenamme oli tänään kartan toinen puoli ja korkein kohta. Laskimme 7 tuntia sinä päivänä, kun laskettiin kohteeseen ja takaisin. Pidimme reilun tunnin tauon skibarissa, jossa oli aurinkoinen terassi aurinkotuoleineen. Pojat innostuivat litran tuopeista. Tuona päivänä myös laskuporukkamme kasvoi jälleen, meitä taisi olla 18 laskijaa? Tosin noin iso porukka toi ongelmia laskunopeuteen, koska aina joku jäi vähän jälkeen. Kokeilimme vähän offareitakin, mutta lähellä rinteitä. 

Illalla pukeuduimme rantateemaan ja leit kaulassa lähdettiin baariin. Bileet tosin siirtyivät aika ajoissa jo huoneisiin, sillä baari kävi ahtaaksi. Huoneissa on aina parhaat bileet, niissä tanssitaan pöydillä.

Skiday 3 Tänä aamuna päätäni vaivasi päänsärky, joka ei tainnut johtua migreenistä. Herääminen tuotti tuskaa, mutta hetken parveekkeen ovella auringossa huilattuani aloin pukemaan laskuvaatteita. Naapurin pojat huomasivat meidät ja istuivat seuraksi. Oli musiikkia ja punaviiniä. Pääsin mäkeen vasta klo 14, "kontulan"poikien kanssa. En tiedä kuka nimen keksi, mutta sen tiesi kaikkia, vaikka kukaan ei tainnut siellä edes asua, Etsittiin parkki, jossa järkättiin reilikisat. Suurin osa osallistujista, eli kontulan jätkät, olivat liian humalassa päästäkseen kilpailuun asti. Niimpä menimme tyylikkäästi myöhässä. Kokeilin parkkia, joka oli hyvä aloittelijoillekin. (Viime parkkijaksosta on jo 2 vuotta). Sain kehuja laskuista, mutta se ei nostanut luottamusta omaa parkkilaskuani kohtaan. Enskerran sit! Illalla otin suht iisisti. Naapurin pojat vastapäätä olivat tehneet hampurilaisia meille, sillä heitettiin puoliläpällä neljän tähden illallisista. Pöytään kattaus ja viinitarjoilu oli aika söpöä heiltä. Lupasimme tehdä seuraavat safkat!

Skiday 4  Tsiisus mikä herätys! 7 jälkeen huoneeseen eksyi matkanjohtaja ja hupeltaja boomboxin kanssa. Heräsin kaljapullon kylmään tunteeseen huulillani ja bassoon. Viesti oli selvä, nyt ylös ja ulos. Vanhoja ja uusia hupeltajia kerättiin kasaan ja lähdettiin laskemaan toisen laakson suuntaan. Puolimatkassa minulle tuttu laskuporukka laski ohi ja liityttiin Minkan kanssa heidän seuraan. Tunnin kaljatauko aurinkotuoleilla oli jälleen paikallaan. En tajuu miten toi aurinko paistaa vaan koko ajan! Olimme tehneet taas patongit mukaan. Näillä reissuilla snickers taskussa oli välttämätön. 
Rinteet alkoivat kyllä olla jo vähälumisia ja sulia osittain, mutta toisessa laaksossa lunta riitti enemmän kuin omassa.
Illalla oli hupelluksen 10.vuotis bileet ja teemana oli metsä. Kolme asuvaihtoehtoani olivat kaikki hukassa, joten heitin lenkkikamat niskaan ja leikin metsään eksynyttä lenkkeilijää.

Skiday 5 Päähän koskee taas, mutta lähettiin 10 rinteisiin. Kokeiltiin jotain alarinnettä, joka oli selkeesti virhe. Lunta oli niukasti ja jengiä sitäkin vähemmän. Reitti oli kokemus, sillä se mutkitteli ja piti väistellä jääkohtia sekä nurmikkoa. Alarinteessä löydettiin kiva pieni ravintola, jossa söin kinkkuomeletin. Saimme myös vähän nettiä puhelimiin, joka oli vähissä tällä reissulla. Onnekseni sain kahdet työvuorot napsittua heti reissun jälkeen. Päivän päätteeks vein laudan paikalliseen interpsortiin vahattavksi ja teroitettavaksi. Maksoi vaan 15 euroa! Tänä päivänä järkättiin rinnebaari meidän huoneen "partsille", mutta onnistuin myöhästymään sieltä. Shottikisat ja vaikka mitä, tarvii siis mennä ensvuonna alpeille, että pääsen osallistuu!

Skiday 6 Last skiday ja sää oli jälleen huono. Lunta satoi ja näkyvyys oli huono. Laskimme tuttuja maisemia. Rinteessä oli kiviä ja tuntuu, että tuhosin lautani lopullisesti. Teki mieli päästää kyynel, kun kivi raapaisi skraadun jalkojen alla. Laskut saivat jäädä lyhyemmäksi, sillä hermo meinas mennä rinteissä.
Yöllä viimeine apreski ja törmäsin laumaan ranskalaisia laskijoita. Tämä ilta oli varmaan reissusta kostein, mutta se sai ollakin, sillä seuraavana päivänä ei tarvittu laskea, vaan istua paikallaan. 

Home.

05:30 lähtö kotiin... En muista milloin olis ollut noin vaikee päästä bussiin ajoissa ja kaikkien tavaroiden kanssa. Paniikissa tyhjensimme jääkaappia ja otimme syliin loput tavarat, jotka oli jätetty bussimatkaa varten. Bussi lähti, ja nukahdin välittömästi.

Bussimatka sujui hyvin. Tuntui ehkä jopa nopeammalta kuin menomatkalla, mutta hauskaa oli. Saksassa oli törkeen lämmin, +17! McDonald's pelasti oloni. 
Viimeinen risteily tukholmasta turkuun. Hiljasta piteli, olikohan jengi jo nukahtanu hytteihin. Olin säästellyt energiaa selkeesti viimeisille illoille, koska olin ihan fiiliksissä viimeisenä yönä. Tosin aamulla tajusin jättäneeni kenkäni laivaan. En lähtenyt suinkaan ilman kenkiä, vaan jalassani olivat risaiset tennarit, joissa oli reitä kantapäissä. Hyvä minä hyvä...

Huikee reissu. Ensvuonna uusiks!
Kouluun paluu oli rankin vaihe. Koulussa kaverit tosin ilmoittivat lähtevänsä mukaani ensi vuonna. :)