maanantaitarinoita

maanantaitarinoita

22. syyskuuta 2013

vaihtoehtotekemistä

 Vitsi mikä viikko takana! Oon yrittäny saada naurettavan huonolla lopputuloksella koulutehtäviä alta pois, mut oon vaan kuolannu ruokareseptejä, drinkkiohjeita, laskuvaatteita ja järjestellyt omaa huonetta.


Aina kun olis aikaa koulujutuille, keksin jotain kivempaa tekemistä. Käytiin muunmuassa siskon kanssa Heurekassa ihmettelemässä body-näyttelyä, mut ei se kaukaa liipassu kouujutuista! Oli aika hyödylline anatomian opintoja ajatellen, vaikka en näyttelystä paljoa näin jälkikäteen muistakkaan.
Joka kerta kun sain tietokoneen päälle ja valmistauduin kirjoittamaan sen pirun omaviestijäkuvan, eksyin selailemaan puhelimen kuvia, käyttämään aikani whatsapissa ja jopa pesemään pyykkiä. Ikeassakäynti yks vapaailta Marjon kanssa myös vei hyvää läksyaikaa, kun pääsin järjestelemään vaatekaappia ostamani ritelikön jälkeen. Viikonloppuna kerkesin myös tekemään ensviikon ruoat ja kattelemaan televisiota, mutta en edelleenkään kirjoittamaan sitä yhtä sivun mittaista tehtävää. Hyvä minä! Jos sitä tänäiltana sitten..

Heurekassa torstaina siskon kanssa

nerd-lasit! Perus blondi hakemassa uskottavuutta..

wohoo! Vaatekaappini ei oo varmaan ikinä ollu näin siisti

kalenteri seinälle ja valokuvia kaapin oveen

Lauantaina lähettiin Minnan ja Tonin kanssa lintsille. Sisko lahjotti kaikille 2 laitelippua.
Ihan ok vaihtoehtotekeminen sen sijaan et oltais lähdetty baariin.
okeiokei, sorruin sit ostamaan filmtownista karkkia...

17. syyskuuta 2013

matalapainetta ja stressaavaa syyssäätä


8h jalkaterapian perusteiden luennolla tuotti tulosta...

Feel like I'm burning out.


Uskomaton määrä taas hommia hoidettavana alta pois! Mistä ne saa päähänsä että meillä 
riittäis aika ja motivaatio noihin tehtäviin? 

Vähän pistää huvittamaan tää hajoilu luokkakavereiden kanssa. Eilenkin kukin vuorollaan kiukkus ja tiuski itsekseen, mutta onneks ymmärsimme toisiamme. Pystyimme heittämään läppää kaikesta mikä ärsytti ja loppujenlopuks naurettiin kippurassa koulun käytävillä.





Oon kyllä vähän pihalla ja pelottaa mitä näistä seuraavista vuosista tulee. Pitää kirjoittaa 5-6 sivuinen laaja kirjallinen työ jalkaterapiaan liittyvästä aiheesta, joka kiinnostaa. Tästä saa hyvän pohjan tulevaa opiskelua varten. Nyt pitäis vaan päättää mihin haluan perehtyä ja mistä kirjoittaa. Lisäks pitäis etsiä mielenkiintoinen englanninkielinen tutkimus netistä, josta kirjoittaa referaatti. Tähän päälle pitää päntätä jossain välissä anatomian ja fysiologian tenttiin, sekä tehdä muita viestinnän kirjoitustehtäviä. Ryhmätehtäväksi saatiin tutustua apteekin rasvoihin ja hoitotuotteisiin ja kirjoittaa raportti. Joo-o, hommaa riittää! Paras on edessä. Vierailla päivä jalkaterapeutin luona katsomassa hänen työntekoaan ja kirjoittaa siitä raportti, mielellään 10 sivuisena. Okei, vierailu jalkaterapeutin työssä on oikeesti jees juttu. Mutta 10 sivua ?! En minä osaa kirjoittaa!

Anatomian ja fysiologian tunti. Luiden opettelua

Onneks näiden projektien jälkeen päästään harjoittelemaan. Lopussa kiitos seisoo! Pitää vaan tehdä kaikki tehtävät, vaikka sitten sinä viimeisenä palautuspäivänä. Koulun jälkeen yleensä olo on niin väsynyt, ettei jaksa paneutua kouluasioihin. Mielummin näen ystäviä ja harrastan. Pyörän saatuani oon polkenut päivittäin kaikki matkat pyörällä, sillä kohta ilmat viilenee ja ulkoilu jää pois. Tänään kävin verotoimistossa Vantaan puolella ja päivän saldoks laskin 15 kilometriä. Oon niin huonouninen nykyisin, että on pakko vaan liikkua, jotta oon mahollisimman väsyny illalla.
Aamupuntille ennen koulua. Tästä on muodostunut jo tapa.

Koulussa hajotti sen verran pahasti että vaati 2 reeniä päälle. Kyllä illalla uni maistui!

Opiskelijaurheilijan ruokaa. Tonnikalasalaattia kananmunalla, pähkinöillä ja raejuustolla

15. syyskuuta 2013

live and love your life

Nolla promillee! throwback haalaribileisiin
At School



Lepopäivä? Mikä se on...
Oon ollu ihan sairaan ahkera! Joka päivä tähän menneellä viikolla oon harrastanu jonkinnäköstä urheiluu. Kolmena aamuna heränny salille 6 jälkeen treenaamaan, ja koulun jälkeen käyny pariin otteeseen lenkillä! Viikonloppu meni mukavasti polkupyörällä, sen lisäks että heittelin yli tunnin frisbeetä lauantaina. Hyvä hyvä! Syksyllä herää aina motivaatio ja innostus urheiluun, mistä lie johtuu. Kuntosalien jumpatkin tuntuu aina täyttyvän syksyllä, mutta joulun tullessa meininki hiljenee.


SATS pitäjänmäki. Kouluun vajaa kilometri matkaa.




Hassuu, kun on tottunu itäisessä Suomessa tähän vuodenaikaan aika hyytävänkin kylmiin iltoihin ja täällä etelässä pärjää hupparissa. Pakko tykätä! Viileys tuntuu muutenkin tulevan tosi hitaasti yötä kohden. Meri-ilmasto on oikeesti aika etu syksyllä. Keväällä voi tuntua taas päinvastoin viileemmältä, kun on tottunu nopeesti lämpenevään kevätilmaan. Vielä on pärjännyt t-paita päällä ulkoilla!

Silmälasit! On taas totuttelemista.

9. syyskuuta 2013

opiskelijaelämää


On sanottu, että opiskelijaelämä on ihmisen parasta aikaa. Allekirjoitan, jos tykkäät kiireestä.

Koulu alkoi heti kunnon opiskelulla ja puhun nyt siitä opiskelusta, jossa istutaan luennoilla tekemässä muistiinpanoja, ja kirjoitetaan vapaa-ajalla raportteja, sekä sun muita laajoja kirjallisia analyyseja. Tehtäviä läntättiin naamamme eteen jatkuvalla syötöllä niin, että en tiennyt saanko happea tehtävien palautuspäivien välissä.
Mutta tämä on opiskelun varjoisempi puoli. Nuorelle opiskelijaelämä on osittain kiireellistä siksi, että täytyy olla mukana ensimmäisissä opiskelijabileissä (jotka ajoittuvat usein keskelle viikkoa) ja kämpille keretään aamun jälkeen vasta seuraavana yönä nukkumaan. Opiskelun alkuvaiheessa kiireitä riittää vapaa-ajalla muutenkin, sillä on hinku käydä ostelemassa sisustusjuttuja uuteen asuntoon, (ja kasailla tietenkin muutama päivä pelkästään ikean kaappeja) nähdä itse kaupunkia ja tutustua alueisiin, sekä käydä moikkaamassa ennestään lähiseudulla asuvia tuttavia ja sukulaisia. Uusien koulukavereidenkin kanssa olisi kiva viettää vapaa-aikaa, mutta onneksi heitä tulee nähtyä päivittäin se 8 tuntia. Menin myös liittymään SATS:n jäseneksi, joka tarkoittaa sitä, että arvokasta kuntosalikorttia pitää päästä käyttämään ainakin se 3 kertaa viikossa!

Mut älä valita, tykkäät kuitenkin! Joo pakko myöntää, tykkään oikeesti elämästäni nyt.

Koulupäivät on puuduttavan pitkiä, mut onneks kivojen koulukavereiden takia jaksaa istua koko päivän aamukahdeksasta neljään. Mitä tekisinkään ilman alkterapeuttilambejani....

Muuttoni jälkeen kannelmäkeen soluasuntoon rupesin kulkemaan junalla kouluun. Yllätyin, miten lähellä junarataa asun! Koulumatka on ehkä 4,5km ja junalla ja kävellen kestää parikymmentä minuuttia. Sain kämpän laitettua kivaksi, vaikka huonekoko jääkin 11 neliöön. Oikeestaan, en enempää tarvisikaan! Kämppikset on onneks rauhallisia ja siistejä. Kerrostalomme muutenkin on aika rauhallisen oloinen. Huh, Silti ajatus kaksiosta tai kolmiosta Elisan kanssa kuulostaa houkuttelevalta. Kävin tutustumassa "mätäjoen" ympäristön lenkkipolkuihin ja sanattomaks veti! Siis miten kilometrin säteellä kämppääni voi olla hevostalli, joku navetta tai vastaava, puutarha järjettömän upein kukkaistutuksineen, agilityrata, hillittömästi peltoa, kilometrettäin hiekkatietä, nurmikkoaluetta auringonottoon ja piknikkiin ja huh,..varmaan paljon muutakin! Lenkkipolkujen varsillakin oli kuntoilulaitteita, joissa voi vahvistaa vatsaa ja käsiä omalla painovastuksella.

Paras elämäntapamuutokseni: herätä aamukuudelta ja lähteä vetämään tunnin treeni salille. Kyllä! Lähtee se aamu käyntiin. ;)

Janika ja Katju! Menossa uusien iltapäivään kaivopuistoon 

haalariiii. oottelin janikaa ja tottakai piti ottaa yks teinipeilikuva

Pienenpieni kämppäni! Ikean sänky ja verhot. Uudet!

let's partyyy!

pari alkoterapeuttia! seuraavan 3,5 vuoden innostajani

no ryhmähali!
vielä paistaa aurinko ja on lämmin vaikka syyskuussa jo mennää!
kannelmäki
sunnuntaishoppailua... pöksyt !
villapaita zarasta

siis....tätä tehtävämäärää.

4. syyskuuta 2013

huhhuh!

Mitä kiirettä ollu! Ja muutamassa viikossa kerenny tapahtua vaikka mitä... Ihan hirveetä ettei oo päässyt kirjottamaan, vaikka aiheita olis vaikka mistä!!

Savonlinnan viimesillä viikoilla en kerenny paljoa tietokoneella istuskella, joten en päässyt kirjottelemaan. Viimeisellä viikolla ennen muuttoa, vietin aikani kuumeessa ja voimattomaksi vetäneessä flunssassa tavaroita pakatessa muuttolaatikoihin. Muutto kun tehtiin 23.8 paikkeilla, läppärini lähit vantaalle 1,5 viikoksi. Asuin kaverini luona sen ajan yhden kassin turvin Etelä-Haagassa, kun koulu alkoi.


Weekend festival
oli viimeinen reissu savonlinnaystävien kanssa. Näin ihan mahtavat esiintyjät, ainakin 5 kärpästä yhdellä iskulla! Pidensimme viikonloppua päivällä, kun mentiin lintsille jo torstaina. Oli ihan sika hauska reissu, vaikka puhelimella ei saanutkaan ketään kiinni, keitä oli tarkoitus nähdä. Naurua irtos ja kuvia otettiin! Myös muutama videoklippi ja äänite... Pääosin oli kiva keli, vaikka lauantaina vettä tulikin, mutta onneksi meillä oli komiat siniset sadeviitat!!

murut 

no myö ! inka ja noora

ostin sitte hatun

ei meitä sadesää haittaa kun on pirtsakka sadetakki!

inna !

Kesämaa koossa !

Guettan keikalla !
nesteytys kunnossa



Back to school

Muuttopakkausta tehdessä en tajunnut, että uusi sivu lehdessäni kääntyy. On helppoa elää hetkessä, eikä miettiä missä huomenna, saati ensviikolla mennään. En pystynyt mielessäni kuvittelemaan itseäni luontevasti uuteen asuntoon ja kouluun, vaikka suurinpiirtein tiesin, minkä näköistä tuleman pitää. EN ehkä edes halunnut vielä ajatella tulevaa, koska halusin nauttia viimeisimmistä tunneista Savonlinnassa läheisten ystävien kanssa, joita en tulisi aikoihin näkemään.
 Kunnes vanhempani tulivat asuntoautolla noutamaan tavaroita, ymmärsin että se oli menoa nyt! Heippa vaan ja nokka kohti uusia haasteita. Muuttolaatikoita autoon asetellessa oli oma hyvä fiiliksensä. Tämä oli elämäni kymmenes muutto, mutta niistä ehkä yksi erityisimmistä. Muutto, jota olin odottanut tosissani. Vitsi olin iloinen!

Koulu alkoi jännittäen, mutta tutustuin uusiin kavereihin nopeasti. Luokallamme on suuri ikäjakauma, mutta kaikki tuntuivat todella mukavilta. Erityisesti luokkamme 4 tyttöä, jotka olivat lähinnä omaa ikääni, olivat kaikki tosi kivoja! Kaikilla tuntui olevan jotain yhteistä kanssani. Myös luokkamme ainoat 4 poikaa vaikuttivat mukavilta. Hassua, ettei pojat ole kiinnostuneet jalkaterapiasta, vaikka fysioterapian puolelta niitä löytyy.
Ensimmäinen viikko oli helppo startti, kun asustin töissä tutustumaani tytön luona, joka myös aloitti koulunsa. Oli helppo yhdessä pohtia koulun alkuun liittyviä asioita, eikä käynyt aika yksinäiseksi. Koulumatka oli 250 metriä, joten liikkuminenkin tuli halvaksi, sillä matkakortin sai haettua vasta loppuviikolla.
Tutustuimme alkuviikosta lähinnä kouluun ja opintosuunnitelmaan, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Ensimmäisenä keskiviikkona osallistuttiin kaisanniemenpuistossa järjestettyyn haagahelian ja metropolian yhteiseen tapahtumaan. Koska ei saatu jatkolippuja tigeriin, jatkoimme matkaa uusien tuttavuuksien kanssa amarilloon. Nyt odotan jännityksellä fukseja, sekä tulevia bileitä! Wohooo! Ihka oikea korkeakoululainen!

seurasaari

kouluun lähdössä !

perus aamuihmiset koulussa..

mut joskus aamusin jaksaa lähtee salille klo 7:30


viikonloppu Imatralla ja omat 20 v syntymäpäivät
Ensimmäisen kouluviikon jälkeen vaihdoin vapaalle Imatralle. Ripsihuolto ja sporttibaarissa käynti by Essi. Kivaa oli! Lauantaina täytin pyöreitä ja sain kakkua mahan täyteen. Oli kiva nähdä perhettä pitkästä aikaa! :--) Sunnuntaina oli taas muuttohommien aika, ja oli vaikka minkänäköistä säätöä matkassa. Pakettiautoa ei saanut vuokrattua ja kamaa oli PALJON siirrettävänä vantaalta kämpille. Ikealta ei myöskään saanut minkäännäköistä kotiinkuljetusta. No, onneksi tavarat mahtui autoon, mutta minä en. Siinä harhailin Ikean parkkipaikalla 20 minuuttia kännykkä kädessä bussia ettiessä, jotta menisin julkisilla perässä kämpille. Akkua oli jäljellä 2%, ja olo oli jo melko toivoton. Onneksi kaksi poikaa, jotka kattelivat ympyrää pyörimistäni parkkiksella, pysäyttivät autonsa kohdalleni ja hihkasivat hyppäämään kyytiin, kun määränpääni oli lähes sama. Kyytiin päästyäni ja kerrottuani Imatra-Savonlinna-taustasta, kuski kääntyi katsomaan minua, ja siinä hän oli, vanha tuttu, serkun naapurinpoika 7 vuoden takaa! Kyllä, uskomatonta mutta totta, että näinkin hyvä tuuri voi sattua..

muru

himiksen hattuvarastolla!

essirakas
öh..