maanantaitarinoita

maanantaitarinoita

19. helmikuuta 2014

Ensimmäiset yövuorot, asioilla juoksemista, synttärit, rastin pitoa sekä piiloksilla olleen treenimotivaation löytäminen!

Ne tulee ostaa ranskalaisii kolmesti et sais puhelinnumeron... Sellasta se on olla töissä yövuorossa pakolaisten suosimalla ABC huoltoasemalla. 

Treenimotivaatio löytyi muropaketista ja päätin herättää lähes flunssan viemän terveysintoilijan itsestäni siltä seisomalta pitkästä aikaa. Nyt oon jaksanut taas käydä kolmesta neljään kertaan viikossa salilla. Hyvä minä !
Minna täytti vuosia ja vietimme juhlapäivää ystävänpäivänä porukassa. Tortillakanasalaattia ja vähän skumppaa tottakai! Illalla skumpat vaihtui humppaan opiskelijabileissä, jossa päästiin taas ulkoiluttamaan haalareita. Ennen baaria pidimme Chaplinissa rastia uusille opiskelijoille. Damn oli hauskaa! Seuraavissa fuksiaisissa ollaan varmana taas rastilla.

Hoitavan jalkaterapian osioon kuuluu omat asiakkaat. Valitsin omat kaksi uhriani tutuistani, siskoni ja koulukaverini. Toinen tehty ja toinen vielä perjantaina edessä! En oikein vieläkään osaa katsoa itseäni peiliin vakuuttuneena siitä että tiedän mitä olen tekemässä... Kaikki ajallaan! 

Huhhuh. Viikonloppuna oli ystävänpäivä, mutta omani meni epätavallisissa merkeissä. Juhlittiin ystävänpäivää etukäteen jo keskiviikkona 12 päivä, joten perjantai oli ihan ok olla ajattelematta koko ruusujen ja suklaiden juhlaa. 

Olin aamusta koulussa, salilla sekä illalla suostuin jännittävään työvuoroon. Ensimmäiseen yövuorooni! Kaikki pelotteli (ne kaikki kenen kanssa olen Nihtisillasta puhunut) että siellä on järkyttävä kiire ja ahdistus....ja pakolaisia. Töihin menin (jo valmiiksi väsymyksestä mahan kipeäksi nauraneena) hieman ennakkoluuloisesti, mutta muutin mieleni yövuorosta heti. Se, että ensin mietin vain haukotuksen kätkemistä, paniikissa juoksemista ja kassalla sekoilua, vaihtui nopeasti hyvään tunteeseen. Osaan olla kassalla ja olen kuin luotu asiakaspalvelutyöhön. Työkaverit olivat huipputyyppejä ja meillä riitti naurua aamuun saakka. Asiakkaat antoivat anteeksi pitkän päiväni ja osasivat nauraa pikku möhlimiselleni pikkutunneilla. Tällä tarkoitan nyt sitä, kun asiakas haluaa tiettyä sikarimerkkiä ja erehdyn kysymään "ai pizzaa?", ei siinä voi kumpikaan kuin nauraa. 

Asiakaskunta oli suhteellisen nuorta, mutta just siksi tykkäsinkin Nihtisillan ABC:stä. Pakolaisia oli kyllä, mutta heistä jäi hyvä mieli. Puhelinnumeron tiedustelu, epäsuorana kuin suorana, kehut ulkonäöstä ja huonot kuin hyvät huulet piristi. Myös poliisien suosimana paikkana oloni oli varsin turvallinen. Näihin työvuoroihin suostuisin vaikka joka viikonloppu!

Maanantaina olin superväsynyt, mutta jaksoin hoitaa miljoonia asioita. Vuokravakuus, vuokranmaksuasiat selville, kelaan muutostiedot, ilmoitus maistraatille sekä koti- ja matkavakuutukset. Sain kaikki hoidettua alta pois. Ostin myös kirpparipöydän viikoksi ja sovin ensimmäisen muuttokuorman viennin päivän! Ensiviikkolla alkaa tapahtua.

Nyt olen yrittänyt lukea tentteihin, mutta jotenkaan se selkärangan yläosa, eli niska, ei tunnu löytyvän. Anatomian uusintaan ilmoittautumisen jälkeen tänään päätin että siihen saan luvan kyllä keskittyä. Ja just kun latasin uusia pelejä iPad airiini!!

Ps... Suoritin kaljahaasteen 2014. Huh! En olis uskonu kaljaa kittaavani sellaisella vauhdilla. Mutta Suomi on ollut voittoisa tänään, joten jos sen kunniaksi minullekin uusia tapoja!


10. helmikuuta 2014

Dream. And Fulfil Them.

En voisi iloisempi olla. Uus tukkatyyli, uusia vaatteita, uusi asunto, uusi lelu, uusia suunnitelmia... Haaveiden toteuttamisesta tulee hyvälle mielelle! Kannattaa kokeilla joskus... :-)


Viime viikolla päätin toimia. Olin kyllästynyt haaveilemaan ja suunnittelemaan. Halusin myös saada muutoksia aikaan, kun tuntui siltä että elämässäni olisi tullut vastaan joku seinä, jonka eteen olin pysähtynyt vain odottamaan asioiden tapahtuvan.

Olin selaillut nettivaatekauppoja hulluna, jokaisessa välikäsiä missä vain ehdin. Olin jankannut loppusyksystä, että tabletti voisi parantaa opiskelumotivaatiotani ja keksinyt lukuisia selityksiä miksi minun pitäisi hankkia sellainen. Olin haaveillut uudesta perusneuleesta salaa joka kerta vaatekauppoja ohittaessani matkalla ruokakauppaan. Olin selaillut työpaikkoja ja haaveillut lukuisista ammateista. Instagram seurattavani olivat lisääntyneet ainakin kymmenellä, kun uneksin uudesta kodikkaammasta asunnosta.


Kävelin kauppaan ja ostin sen neuleen. Ostin vihdoin ja viimein myös uusia kaulahuiveja edellisten riepujen tilalle. Ostin uudet sunnuntaivaatteet. Ostin uusia hajuvesiä, joista saan vuoden päästä uusia muistoja. Ja mikä parasta, ostin itselleni sen tabletin! Tervetuloa perheeseen iPad Air! Nyt lupaan lukea tentteihin ja suoriutua niistä läpi. Nyt olen saanut itseni materialismionnellisuudesta sekaisin.


Sen lisäksi, että olen spontaanisti ostellutkaan kaikkea kivaa (lisätään listaan uudet keinonahkasaappaat ja tennarit), olen myös toteuttanut haaveita. Pääsin vihdoin viikonloppubrunssille keskustaan (kiila), joka oli roikkunut tehtävälistallani kuukausia. Lauantaina kävimme myös juoksemassa Marjon kanssa SnoRunFesteillä, joka oli aika ainutlaatuinen kokemus (bilemusiikin soidessa valonheittimien valaisemalla esteradalla). Nyt suunnittelimme lähtöä toisen ystävän kanssa etelään, mutta asiasta kuitenkaan enempää kertomatta, sain spontaanin idean koulun opiskelijayhdistyksen kopissa muuttaa kimppaan parin koulukaverin kanssa. Niinpä heti kämppää katsottuamme vuokraovesta, eksyimme asuntoesittelyyn ja kuinka ollakaan,..
muutto pajamäkeen edessä! 


Rakastuin Pajamäen kämppään ensisilmäyksellä. En voi uskoa että muutan!


CoffeeHouse, piparkakku kanelicappuccino ja chailatte, uusia löytöjä


Kävin perjantaina Henkan mukana heidän luokkalaisten illanistujaisissa. Rentoa meininkiä!


@Kiila ja lauantaibrunssi. Nälkä lähti hyvässä seurassa!


SnowRunFest 8.2.14 jatkot//Imatran Essi ja Köyliön Marjo. Kaks ihan huippumimmiä!


Uusi paita ja hopeinen koru, uusia ostoksia nekin...
Afterparty


Sunnuntaina vedin päälle adidakset ja rentouduin

5. helmikuuta 2014

whatsapp-lakko

Maanantaina flunssa iski taas. Millä tuurilla oon joka kuukaus tässä samassa taudissa? Parempi olis tervehtyä lauantain snowrunfestiin.

Käytiin tiistaina kuntoutuskurssin ryhmän kanssa tutustumassa kustaankartanon monipuoliseen palvelukeskukseen. Oli taas vaihteeks mielessä ammatinvaihdokset. Oon kahen vaiheilla tän jalkaterapiakoulun ja fysioterapeutiksi hakemisen kanssa. Helsinki on kiva, mutta fyssariksi pääsemisessä paremmat mahikset olis Lappeenrannassa. Valintojen maailma.

Pidin tiistaina myös hetken mielijohteesta vuorokauden kestävän whatsapp-lakon. Ihan vaan koska ärsyttää olla koko ajan tavoiteltavissa ja toisten kyylättävänä oonko ollut paikalla vai en. Tai sitten oonko lukenut viestejä vai en.
Samalla oli hauska myös huomata miten paljon lukemattomia viestejä ja keskusteluja tulee päivässä. Saldoni vuorokaudelta 8 keskustelua ja 63 viestiä. Kolme näistä epäili minun joko kuolleen tai hävittäneen puhelimen facebookin chatissa!

Ensikerralla viikon lakko? Tai päivän mittainen tauko sosiaalisesta mediasta?

Tälläset lakot pitää pitää yleensä just hetken mielijohteesta, koska kun suunnittelee, ei niitä tuu ikinä pidettyä. Huomasin lakon jälkeen myös sen, miten paljon kivempaa on vaihtaa kerralla muutamien päivän kuulumiset, kun tapahtumista on jo kulunut hetki aikaa ja on kerennyt sisäistämään erilaisia asioita. Olen alkanut kaivata enemmän kahvitteluja joissa höyrytä pitkään asioista... Alkaa jo kyllästyttää yksin puhelin kourassa istuminen. Sekö on tämän päivän sosialistumista?

ruoka ei meinannut maistua, joten tein banaanimustikkasmoothien

Sunday morning

2. helmikuuta 2014

Täydellisen päivän reseptiin kuuluu aamukahvi ja pieni reippailu

Olin taas jälleen kerran siirtänyt siivouspäivää myöhemmäksi, kunnes eteen tuli se perinteinen lauantaiaamu, kun heräsin reippailun fiilikseen.

Aamuihmisenä kuulun siihen porukkaan, joiden täytyy saada heti aamupäivällä jotain järkevää aikaan, tai koko päivä menee piloille. Yleensä aloitan päiväni urheilemalla, siivoamalla, näkemällä ystäviä tai opiskelemalla. Lähes koskaan aamuuni ei sisälly television katselua, ellen ole kylässä jossain, sillä en viihdy paikoillani. 


Niimpä lauantaina ensimmäisenä aamutoimena pomppasin ylös, vedin uggit jalkaan ja painelin pihalle. Lunta oli satanut 20 senttiä, joten pääsin harjoittamaan kaninloikkeja viereiseen pyykkituvan omaavaan kerrostaloon. Hienoa, kerkeän pesemään koneellisen ennen imatralle vievään junaan hyppäämistä!

Seuraavaksi tarvottuani takaisin kämpälleni, revin petivaatteet sängystä ja tuuletan ne parvekkeella. Vaihdettuani lakanat ja avattuani parvekkeen oven innostuin tuulettamaan myös koko soluasunnon. Tästä tuuletusideasta keksin vielä imuroida koko huushollin, sillä vanha ja halpa kaverilta saatu imurini puskee järkyttävää hajua ulos, jonka vuoksi sitä ei viitsi edes käyttää ilman ikkunan avaamista...

Koska olin jo niin hyvällä vauhdilla siivonnut, päätin vielä vihdoin ja viimein ottaa lattialuutun käyttöön. Milloinkohan viimeeksi olen sitäkin käyttänyt?

Naapurini Henkka tuli kahville, joten aamupäivään sisältyi vähän sosialistumistakin. Siinä kahveja nauttiessa kerkesin hyvin tiskaamaankin ja hakemaan pyykit kuivumaan. Seuraavaksi kun olin käynyt suihkussa, otin junan pasilan kautta imatralle. Nyt on aika saada to do listalta myös imatralla käynti, kun olin kerrankin järkännyt vapaan viikonlopun.

Imatralla sunnuntaiaamuni alkoi myös hyvin perinteikkäästi. Kympiltä ylös, lehti ja aamukahvi eteen ja raikas aamiainen. Istuttuani pöydän äärellä puolituntia, kerkesin jo tuntemaan itseni toimettomaksi, joten lupauduin kolaamaan pihamme lumet. Huh että sai olla hermoja raastavaa puuhaa! Palkitsin itseni aamusaunalla. Päivään sisältyi myös hiustenvärjäystä parhaan ystävän toimesta ja kahvittelua. I love it!

1. helmikuuta 2014

february

Selfieitä selfieitä

aurinkoinen päivä ja virkeä mieli

odottelemassa noutajaa lahden messilään laskemaan

karkasin koulusta hakemaan illan sitseille juhlakamoja

sitsit! Ky-talolla (helsinki)

ja se maistui


mikä on paras talviharrastus? Voin kyllä kertoa oman mielipiteeni!