aah... voiko parempaa olla kuin vain...olla?

Talvi tulee ja on aika kerätä energiaa talven aikana, enkä puhu nyt niistä kaloreista joita ahmitaan kylmän tullessa telkkarin äärellä, vaan lepäämisestä. Sillä pimeys on mainiota aikaa nukkumiselle!


Mutta pimeydestä huolimatta onnistun kerryttämään univelkaa itselleni, koska oon hurahtanut pitkästä aikaa lukemaan kirjoja yömyöhään (nyt ahmin sivutolkulla iltaisin bridget jonesin elämäni sinkkuna-kirjaa) ..sekä uppoutunu täydellisten naisten vietäväks teeveen äärellä! On ollukin ikävä niiden naisten toilailua..

Oon huomannut rauhoittuvani kertaheitolla. Lisääntyny vapaa-aika on muuttunu siitä, minkä ennen koin ahdistavaks, nykyiseen rentouttavaan ja ihanaan omaan aikaan! Ja ne kynttilät

En jaksa nyt stressata mistään! Olin hetken rahaton. Siis tililläni 0,02€ ja käteistä euro ja samaan aikaan visani oli tutustumassa maailmaan, mutta en ees jaksanut kuolettaa korttia, koska tiesin ettei kannata murehtia liikaa. Tenttejä on tulossa ja uusintojakin, mutta en viitti ärsyttää kroppani kortisonitasoa stressaamalla turhista. Sen sijaan oon ryhtynyt nauttimaan kaikista pienistä ja ihanista asioista, kuten ilmaisesta saunasta joka kerta salikäynnin yhteydessä! Ihan parasta. :)

Oon panostanut myös keittiön puolella, leivoin pitkästä aikaa muffineja! En tykkää leipoo, saati laittaa ruokaa vain itelleni. Se tuntuu jotenkin tyhmältä. Ennen kun asuin avoliitossa (voinko oikeesti sanoo sen noin?), tein jatkuvasti kaikenlaisia herkkuluomuksia ja hienoja ruokia kuin perus kotiruokia, mutten ole sen jälkeen viitsinyt itsekseni niitä tehdä. Äkkiä vaan rahkaa ja kananmunaa, niillä mennään! 
Oon pikkuhiljaa alkanu olemaan sitä mieltä, että itseensä kannattaa panostaa ! ;) Sehän on se tärkein tyyppi kehen panostaa ja kenet pitää tyytyväisenä. Oon myös tosi onnellinen, että asun yksin. Ah tätä vapautta!! Okei.. asun solukämpässä... mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan :)

saanko esitellä, valkosuklaa-banaani-cashew-muffinit

Coffeeholist's nightmare

Kuntosalilla tartuin kauneus&terveys lehteen, siirtyessäni alkulämmittelemään kuntopyörällä. Alkulämmittely venähti  lehteä lämmittelyn loppuvaiheessa huomatessani mielenkiintoisen artikkelin kahvinjuonnin lopettamisesta ja sen vaikutuksesta väsymykseen, jota oon syksyn tultua potenut. Sillä olin kokeillut kaikkea, ostanut D-vitaaminit ja parantanut unenlaatua liikunnalla ja säännöllisillä nukkumaanmenoajoilla, mutta ei riitä. Sitten törmäsin tähän artikkeliin Kahvin juonnista! 

Kahvin juonnin lopettamisen pitäisi lieventää stressiä ja auttaa pitkällä tähtäimellä väsymykseen. Kofeiniherkkänä mutta silti kahviriippuvaisena halusin kokeilla mitä tapahtuu, kun on tietyn ajan juomatta kahvia.

Aloitin haasteen samantien! Seuraavana jo kahvinkeittimen nähdessäni pudistin päätäni ja sen sijaan keitin teet. Artikkelissa annettiin lupa nauttia teetä, sillä se sisältää usein vähemmän kofeiinia. Menin kouluun puoliheränneenä ja huomasin heti olevani vähemmän puhelias.
Seuraava päivä tuntui rankalta, väsytti, koski päähän ja olin edelleen hiljainen. Luokkakaverini ihmettelivät, mikä minulle oli tullut. En edes jaksanut olla ystäviini samalla tavalla yhteyksissä kuin normaalisti.
Kolmantena päivänä ihmettelin pystyväni edes suoritukseeni ja tunsin itseni edelleen väsyneeksi.
Kun viikonloppu koitti 6 päivää kahvia juomatta olleena, nautin sunnuntaina aamukahvin hesarin kanssa, sillä kahvi oli keitetty aamiaiselle valmiiksi. Olin ollut viikonlopun rauhassa serkkujeni luona tekemättä juuri mitään ja koin ansainneeni kuppini kahvia. Ai vitsi mikä piristys buusti! Kahvi maistui paremmalle kuin pitkään pitkään aikaan.

Seuraavana kouluaamuna join kahvin, maanantaina, ja olin kuin uudestisyntynyt. Viimeviikkoinen masentuneen oloinen roosa oli hävinnyt tuulen mukana, eikä väsymyksestä tietoakaan. Pääni pursui ideoista ja ajatuksista ja seurallisuuteni kukoisti. Tai sitten kyse oli rentouttavasta viikonlopusta takana... No oli miten oli, arvostukseni kahvia kohtaan nousi ja muistin miksi pidän sitä niin tärkeänä. Kofeiniherkän ihmisen on helppo olla iloinen ja seurallinen, kun saa juotavakseen kupposen kahvia. Huh, en tiiä ryhtyisinkö samalle kahvittomuuslinjalle ihan hetkeen.... No kai sitä vois! Mutta jos sitä olis sitten koko kuukauden, niin huomais varmaan joitain tuloksia väsymyksessä.

Mutta tänään aion nauttia Helsinkiin rantautuneesta Starbucksin kahvista suurella suurella rakkaudella!

Suklaakahvi ja browniessit pelastaa sateisen vapaapäivän !

kadonneen hyvän olon metsästys

En voi väittää et viime aikoina olis ollu vaan kivaa. On ollut kivaa ja kivoja juttuja, mut on ollu harvinaisen vaikeetakin. En yleensä osaa ilmaista itteeni ehkä oikein, enkä oo osannu näyttää että on vaikeeta, koska en haluu vaivata muita sillä. Joskus tuntuu että purkaudun asioista väärillä hetkillä, vaikka silloin, kun muillakin on ongelmia. Halvin terapeutti on mielestäni joko kirjoittaa siitä, tai purkaa se lenkkipolulla tai salilla. 

Oon huomannu, että kun on menossa "kiva viikko" -vaihe, kämppäni on tuhon oma, ihan niinkuin joku pyörremyrsky olis käyny kylässä. Mutta silloin kun tuntuu etten jaksa peitellä pahaa oloa, puran sen siivoamalla ja järjestelemällä kotiani ja asioitani, ja viihdyn kuntosalilla paremmin kuin kotonani.

Kertomatta enempää huolistani, haluan korostaa yrittämisen merkitystä. Jos menee huonosti, eikä mikään tunnu kiinnostavan, niin pliis yrittäkää. Ihmeitä tapahtuu kun niitä vähiten odottaa. Ikinä ei pidä luopua toiveistaan. Olen joutunut kahdessa läheiseni mieltä painavassa asiassa sanomaan saman asian: pohjalla pitää käydä, jotta osaa arvostaa elämän pienimpiäkin asioita. Kellään ei ole aina vain helppoa. Ilman että käy pohjalla, ei voi tietää miten huonosti asiat voivat oikeasti olla. 

Olen kokenut elämäni aikana suuria menetyksiä,  joutunut taistelemaan ja sopeutumaan vaikka mihin, mutta aina selvinnyt niistä. Olen menettänyt taivaaseen muutaman todella läheisen ihmisen, olen joutunut muuttamaan kodistani olosuhteista johtuen jopa kaksi kertaa, olen joutunut aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä ja tutkimaan itseäni peilistä monta kertaa. Ilman näitä menetyksiä, en olisi yhtä vahva ja jaksaisi tsempata muita. 

Arvet, ne henkiset, kertovat elämästä. Arvet opettaa. Kaikella on tarkoitus, omnia causa fiunt.

Kaljaasiristeily ja tuhansia kommelluksia

Mitä ihmettä on tapahtunu kun mustelmia näkyvillä enemmän kuin tervettä ihoa? 

Voiskohan syy löytyä siitä että tuli vedettyä rallia hyttikäytävällä ostoskärryillä ja lennettyä kyydistä, liukastuttu tanssikorokkeelta ja saatu sormi teipattavaksi ensiavussa, juostu käsi edellä ovenkahvaan, lyöty pää sängyn kulmaan tai jouduttu seinälle nostettavan sängyn litistyttäväksi? Sitä ei moni tiedä, harva arvaa ja lopuille ei kerrota.

sunnuntai-tiistai risteily

Jokatapauksessa yksi juttu on varma, ennenkaikkea kova meno ja hyvä fiilis vaikka juomia ei saatukkaan lämpimään ja silitysrauta meinasi kadota.

Tiikeri kuittaa, kiittää ja kumartaa. Ja odottaa innolla seuraavia kommelluksia, kunhan selviytyy ensin risteilyn aiheuttamasta jälkiaallokosta ja löytää joskus rannan horisontista.

kahden tunnin yöunien jälkeen oli hyvä lähteä jaloittelemaan raittiiseen tukholman ulkoilmaan

Risteilyn jälkeen oisin voinu vaikka vannoa seilaavani edelleen Siljalla suomenlahdessa, sillä lattiat tuntu kallistuvan jalkojen alla ja väsymys oli omaa luokkaansa.

Aika heittää ankkurit pohjaan! Viikko on ollu kyllä ikimuistoinen. 

Keskiviikkona kävin tiimarissa katsomassa lahjaa porukoille, eli elefantti pyörähti posliinikaupassa. Hajotin kynttiläpurkin myymälän lattialle ja repesin nauruun. Kiltisti odottelin vuoroani kassalle pahoittelemaan kömpelyyttäni, mutta onneksi myyjä ymmärsi teon tahattomaksi. Ajattelin olla kuitenkin kiltti ja ostaa kaupasta jotain. Valitsin lasisen joulukuusen ja lähdin helpottuneena seuraavaan kauppaan.
Seuraavana suuntasin clas ohlsonin ahtaisiin välikköihin ja tiputin ostoskassini lattialle. Noniin, ostamani joulukuusihan se sielä oli ja lasia kun oli, niin ei kai se semmosta käsittelyä kestänyt.

Torstaina oli vuoroni pitää suullinen esitys laajasta kirjallisesta työstä. Olin tehnyt työni edellisyönä, joka näkyi lopputuloksessa.

Repesin totaalisesti luokan eessä, kuten koko luokka sitten. Powerpointdiat hyppi ja osa oli tuplaantunu, otsikoita hävis ja aikaa meni 10 minuutin sijaan 18, mutta pakko kertoo et ainakin se oli ehkä innostava ja ennenkaikkea mieleenpainuva esitys.
Palautetta tuli ettei kuulijat pysyny kärryillä kun sekoilin niin paljon, mutta oli hauskaa!