Imatra

Imatralle tullessa kasvoille nousee hymy, sitä paikkaa tulee helposti ikävä. 
Entisenä Imatralaisena paikka on minulle äärettömän rakas. Tuttu ja turvallinen. Tukiverkkoni eli sisarukseni ja vanhempani löytyvät sieltä. Ehkä joskus vielä itsekin.. ;)
Perjantaina olin siskoni kanssa vanhimman siskomme luona katsomassa vähän näiden jälkikasvun perään. Huh, siskonpoikani on jo teini! Niin se aika vaan menee ja lapset varttuu...
Perjantaina kävimme makuunissa vuokraamassa pari filmiä. Hölkkäsin siskontyttöni kanssa samaa matkaa, kun hän meni pyörällä. Siltaa ylittäessä huomasin koskenlaskun. Oli ihan pakko pysähtyä hetkeks ihailemaan! Illalla ajoin Svetogorskiin muutaman kaverin kanssa, reissussa venähti viitisen tuntia, mutta hyvässä seurassa aika meni nopeasti.
Lauantaina koin omantunnon tuskaa ylenpalttisesta syömisestä, joten pakottauduin ainoalla auringonpaisteen hetkellä vuoksen lenkille. Oliskohan joku 8 kilometriä pitkä? Kyllä teki hyvää! Sen jälkeen sain taas hyvällä mielellä syödä itsetehtyjä hampurilaisia.

you may not kiss the bride

 

Syksy ei alkanutkaan niin masentavasti kun luulin. Aurinko oli noussut vain muutama tunti ennen töihin lähtöä, ja taivas näytti upealta järven yllä. 
Töiden jälkeen lähdin ulkoiluttamaan adidaksia pururadalle. Kellertäväksi muuttuvaa lehdistöä ympärillä ja mustikoita kosteikossa. Tähän vuodenaikaan juoksuvimmani yleensä alkaa, vasta kun se pitäisi oikeasti kohta jo lopettaa.. Talvella pääsen haistelemaan ahtaaseen ja huonosti ilmastoituun saliin muutaman kymmenen kesäkilon karistajan hikeä...

Päivä tuntui menneen aamusta iltaan todella hyvin, tosin seurallisuuteni ei ollut huipussaan. Illalla asetin tauluTV:n huoneeseeni ja valmistauduin nukkumaan hyvän leffan pariin: You May Not Kiss the Bride

Kyproksella aloitan lukemaan sinkkuelämästäm tutun Carrien nuoruusvuosista kertovaa kirjaa.

chasing the sun

Autumn has come.

Eyes are the mirror to the soul

Tummien verhojen välistä huoneeseen sukelsi keskipäivän auringon säteet. Herätyskello kerkes soimaan ties miten pitkään, ennenkun tajusin sammuttaa sen. 

Työpäivä oli onneks normaalia lyhyempi, mutta kerkesinpä kerätä voimia loppupäivälle! Energiaa oli jaettavaks asti, ja keksin huomiselle vapaapäivälle tekemistä. Pakko ottaa järkkäri mukaan pihalle, jos aurinko vaan paistaa

vapaa maanantai

Herättyäni ajattelin ensiks, että onneks tänään on vapaapäivä.. Flunssa on jatkunut kohta viikon, eikä loppuu tunnu näkyvän!

Huolimatta kurjasta olosta, sain itteni suhteellisen nopeesti jalkeille. Jaksoin jopa valmistaa kunnon aamiaisen. Kahvin antaman adrenaliinipurkauksen jälkeen edistyin kämpästä ulos hoitamaan asioita, joita oon valehtelematta kuukauden suunnitellut. Ja sorruin naapuriini H&M:ään ostoksille.. Mukaan lähti hiuksiin kiinnitettäviä kukkia, sekä muutama pitkähihainen. Toinen oli kauan himoittu musta jakku (tuleva luottoasuni) ja söpö vaaleanpunainen pitkähihainen. Ne toimivat jopa yhdessä asukokonaisuutena mustien housujeni kanssa! 

Koko päivän ikkunasta jatkui surkea syksyisä sateinen ilma, joten päivä meni pääosin omassa huoneessa.

En malta odottaa, oon kahen viikon päästä kyproksella! Kesällä hankittu rusketus on jo lähes kokonaan kaikonnut.