Kävin Imatralla kesällä muutamaan otteeseen näkemässä vanhoja rakkaita ystäviä ja sain kunnian tulla veljeni pojan kummiksi. Kerkesin myös Savonlinnaan moikkaamaan rakasta ystävääni, jota en enään paljoa näe. Oli tärkeää nähdä yläaste- ja lukioiän ystäviä, sillä sain hetkeksi taantua teiniksi ja nauraa täysillä. Mitä enemmän päiviä tulee lisää, sitä enemmän onnellisuutta arvostaa. Olen viimeaikoina pohtinut elämän isoja asioita, mitä tulevaisuuteeni tulee. Välillä on pitänyt pysähtyä ihan miettimään mikä on unohtunut. Oon unohtanut ajatella itseäni. Jotkut päätökset pitää tehdä itsekkäästi, sillä et voi olla aidosti onnellinen, jos et joskus ajattele vain itseäsi. Oon ollu siinä aina huono. Seitsämän lapsen perheessä muiden huomioinen on ollut välttämätöntä, joka näkyy muutenkin kiltissä luonteessani.
Espanjaan vaihtoon lähteminen on iso juttu. Siitä tulee varmasti vaikeinta hetkeen, sillä lähteminen tuo monia tunteita pintaan ja vaatii toimenpiteitä. Mutta olen päättänyt kestää kaiken mitä se vaatii, koska vaihdosta tulee elämäni yksi tärkeimpiä kokemuksia. Pakolla sain ängettyäni itseni viime tipassa maksulliselle espanjan kielen kurssille, sillä aion todella lähteä! Parin viikon päästä käyn baarimikkokoulutuksen, josta saattaa olla hyödyksi espanjaan!
Toinen juttu, jonka itsekkäänä päätin (vaikka rahatilanne haastaa)... Hupellus 2016 täältä tullaan!
