Joululahjoista parhain

Se on täällä taas, jota on odotettu varmaan kesäloman lopusta saakka. Syksyllä aloitettu ahkeruus on vihdoin palkittu ja stressi saa väistyä, kun kauan kaivattu joululoma kutsuu ihmisiä rentoutumaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta sekä kiireettömästä ajasta perheen kesken.

Meidän perhe onkin varsinainen suurperhe, joka kokoontuu harmittavan harvoin yhteen. Muuttolinnut ovat vieneet meidät kaikki seitsemän sisarusta eri paikkakunnille: etelämmäksi pk-seudulle kuin pohjoiseen joensuuhun asti. Vain kaksi sisartani asuvat Imatralla omien lastensa kanssa, jonne silloin tällöin vuoden aikana samaan aikaan saavutaan. Tämän takia joulusta kovasti tykkäänkin, sillä silloin pääsee näkemään koko perhettä ja viettämään aikaa yhdessä.

Tämän vuoden aikana elämässäni on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jonka vuoksi odotin joulua ihan eri merkityksessä. Ihmissuhteita on päättynyt ja tullut lisää, ja olen joutunut punnitsemaan ystävyysuhteita yhä tarkemmin. Ikää saavutettuani elämässä  lisää, olen alkanut arvostaa perinteitä ja yhdessäoloa eri tavalla. Siinä missä ennen koin tylsäksi jouluna kotona olemisen, nykyisin en muuta voisi toivoakkaan. Olen niin onnellinen suuresta perheestä, jonka saan omistaa. Ihania välittäviä ihmisiä ympärillä. Vaikka onhan se outoa, että perheen kasvaessa väkimäärällä, joulunviettoporukkamme pienenee, kun siskot viettävät jouluja omien lastensa kanssa. Onneksi jouluun mahtuu monta pyhäpäivää, jolloin näemme toisiamme.

Tänä jouluna materialismi ei tee minua onnelliseksi. En hankkinut joulukalenteria, sillä en odota aattoa, jolloin saan joululahjoja. Odotin vain joululoman alkua. Tänä vuonna en edes toivonut joululahjoja, koska suurin joululahjani oli päästä kotiin viettämään joululomaa kauniiksi koristellussa kotionnelaamme, aitoon joulutunnelmaan. Joululahjoista parhaimman sain, kun sain tämän perheen ympärilleni. 

Jopa se, että pääsen viikoksi nukkumaan omaan sänkyyni ja näen jääkaapin pullollaan ruokaa, voittaa yhdenkään joululahjan..

Tänä jouluna halusin antaa sellaisia lahjoja, joissa näkyi oman kädenjälki ja pieni vaivannäkö lahjan saajaa kohtaan. Mielestäni se, miten annat, voittaa sen mitä annat. Ajatus on tärkein. Eikös matkassa tärkeämpää ole se itse matka kohti päämäärää? Siksi ostettujen helppojen lahjojen sijaan tein lähes kaikki lahjat itse.

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta itselläni, kun avasin kahdelta parhaalta ystävältäni saadut kirjeet. Joulukortit monen sadan kilometrin päästä lämmittivät mieltäni enemmän kuin kuuma kaakao laskettelurinteessä! Oon kyllä tosi onnellinen ystävistäni, jotka ovat nähneet vaivaa minun vuoksi edes joulukortin lähettämisen verran sen sijaan, että heittäisivät facebookissa vähemmän henkilökohtaisen joulutervehdyksen. Joulukortit oli ehdottomasti paras ja ihanin yllätys aikoihin, sillä niistä huokui viitseliäisyys ja ajatus. Joten muistakaa kaikki rakkaita ystäviänne ja läheisiänne tänä jouluna, ja unohtakaa ne turhat facebook joulupostaukset. Lähettäkää kortteja tai soittakaa suoraan ystävälle joulutervehdykset! Hyvää ja rauhallista  joulua 2013 <3

21.12

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika suunnata katseet menneeseen vuoteen. Tämä vuosi oli kaikkea muuta kuin mitä olisin osannut odottaa! Vuosi sitten tähän aikaan jumitin Savonlinnassa työssä jossa en viihtynyt. Nyt olen onnellisessa asemassa, minulla on opiskelupaikka sukulaisverkon ympäröimänä, sekä duuni, josta tykkään. Minulla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja kokeilla harrastuksia. Jes!

vasta sinuun tutustuin ja heti koukkuun jäin 

little party never killed nobody

Sain koulun ohelle Opteamin kautta töitä. Tein vasta kaksi työpäivää ABC delissä tuomarinkylässä ja onnistuin myymään itseni työntekijänä vuoropäällikölle. Iltaa kohden muutuin levottomaksi, eli naureskelin ja heitin läppää asiakkaiden kanssa. Vuoropäällikkö sanoi vain että VAU mikä asiakaspalvelu...tuletko loppiaisena töihin? Tähän voisin sanoa vain, että hyvin sujuu!

Irtisanoin SATSin korttini ja harmittelin että nyt vähenee varsin kuntoilu. Mutta sitten bongasin metkan sivuilta ilmoituksen ryhmäliikunnanohjaajan koulutuksesta ja puoliksi ilmoituksen lukeneena hain koulutukseen! SINNE SINNE! Haluan. Olin miettinyt lessmillsin ohjaajan koulutusta pitempään ja tuo sattui silmieni eteen kuin taivaanlahja. Katsotaan mitä tammikuussa tapahtuu. :)

harrastusta etsimässä

December

Näin viime yönä unta, että menin tanssitreeneihin. Olin aikeissa mennä ensin säbätreeneihin, jonka bongasin nimenhuutosivuilta, mutta sitten päädyin streetdancen tunnille. Kaksituntisen tanssitreenin jälkeen olin intoa täynnä ja tunsin löytäneeni sen juttuni. Tanssi sujui kuin luonnostaan ja itsetunto oli huipussaan... Kunnes heräsin uuteen aamuun. Aamuun, jona olin päättänyt lähteä katsomaan säbätreenit.

Pelonsekavin ja jännittynein fiiliksin suuntasin julkisilla kohti treenejä, vaikka olin empinyt kaksi tuntia menoa. Olen sanonut monesti, että empiminen ei ole hyvä merkki tulevasta. Olen myös sanonut, että vaistoihin pitää luottaa. Mutta päätin lähteä, sillä olin miettinyt asiaa jo jonkun aikaa ja saanut myös tutulta mailan lainaan. Ei voi tietää jos ei kokeile! Niimpä lopputuloksena oli sitä mitä vähän odotinkin, taso oli liian korkea minulle, joka haluaa harrastaa ja pitää myös vähän hauskaa. Muut olivat harrastaneet jo vuosia, joka näkyi. Heidän motivaationsa oli huipussa ja he ottivat pelin tosissaan. Ikävä kyllä tästä joukkueesta ei löytynyt minulle paikkaa, mutta tulipahan hiki! Pääsi tekemään vähän jotain erilaista. Ei siinä, etten viihtyisi joukkueessa, mutta treeneissä tuli omituinen fiilis. Sellainen, että en kuulu tähän porukkaan. Seuraavaksi käyn katsastamassa lentopallotreenit, mikäli löydän sopivan.

Onneksi pääkaupunkiseudulla ei ole vaihtoehdot vähissä!

after training

Starbucks frappucino mocha 

oloasu stadiumista alle 50€ !

ja sitten sunnuntaina menin taas perinteiseen tapaan serkkujeni iloksi yövisiitille...

aah... voiko parempaa olla kuin vain...olla?

Talvi tulee ja on aika kerätä energiaa talven aikana, enkä puhu nyt niistä kaloreista joita ahmitaan kylmän tullessa telkkarin äärellä, vaan lepäämisestä. Sillä pimeys on mainiota aikaa nukkumiselle!


Mutta pimeydestä huolimatta onnistun kerryttämään univelkaa itselleni, koska oon hurahtanut pitkästä aikaa lukemaan kirjoja yömyöhään (nyt ahmin sivutolkulla iltaisin bridget jonesin elämäni sinkkuna-kirjaa) ..sekä uppoutunu täydellisten naisten vietäväks teeveen äärellä! On ollukin ikävä niiden naisten toilailua..

Oon huomannut rauhoittuvani kertaheitolla. Lisääntyny vapaa-aika on muuttunu siitä, minkä ennen koin ahdistavaks, nykyiseen rentouttavaan ja ihanaan omaan aikaan! Ja ne kynttilät

En jaksa nyt stressata mistään! Olin hetken rahaton. Siis tililläni 0,02€ ja käteistä euro ja samaan aikaan visani oli tutustumassa maailmaan, mutta en ees jaksanut kuolettaa korttia, koska tiesin ettei kannata murehtia liikaa. Tenttejä on tulossa ja uusintojakin, mutta en viitti ärsyttää kroppani kortisonitasoa stressaamalla turhista. Sen sijaan oon ryhtynyt nauttimaan kaikista pienistä ja ihanista asioista, kuten ilmaisesta saunasta joka kerta salikäynnin yhteydessä! Ihan parasta. :)

Oon panostanut myös keittiön puolella, leivoin pitkästä aikaa muffineja! En tykkää leipoo, saati laittaa ruokaa vain itelleni. Se tuntuu jotenkin tyhmältä. Ennen kun asuin avoliitossa (voinko oikeesti sanoo sen noin?), tein jatkuvasti kaikenlaisia herkkuluomuksia ja hienoja ruokia kuin perus kotiruokia, mutten ole sen jälkeen viitsinyt itsekseni niitä tehdä. Äkkiä vaan rahkaa ja kananmunaa, niillä mennään! 
Oon pikkuhiljaa alkanu olemaan sitä mieltä, että itseensä kannattaa panostaa ! ;) Sehän on se tärkein tyyppi kehen panostaa ja kenet pitää tyytyväisenä. Oon myös tosi onnellinen, että asun yksin. Ah tätä vapautta!! Okei.. asun solukämpässä... mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan :)

saanko esitellä, valkosuklaa-banaani-cashew-muffinit

Coffeeholist's nightmare

Kuntosalilla tartuin kauneus&terveys lehteen, siirtyessäni alkulämmittelemään kuntopyörällä. Alkulämmittely venähti  lehteä lämmittelyn loppuvaiheessa huomatessani mielenkiintoisen artikkelin kahvinjuonnin lopettamisesta ja sen vaikutuksesta väsymykseen, jota oon syksyn tultua potenut. Sillä olin kokeillut kaikkea, ostanut D-vitaaminit ja parantanut unenlaatua liikunnalla ja säännöllisillä nukkumaanmenoajoilla, mutta ei riitä. Sitten törmäsin tähän artikkeliin Kahvin juonnista! 

Kahvin juonnin lopettamisen pitäisi lieventää stressiä ja auttaa pitkällä tähtäimellä väsymykseen. Kofeiniherkkänä mutta silti kahviriippuvaisena halusin kokeilla mitä tapahtuu, kun on tietyn ajan juomatta kahvia.

Aloitin haasteen samantien! Seuraavana jo kahvinkeittimen nähdessäni pudistin päätäni ja sen sijaan keitin teet. Artikkelissa annettiin lupa nauttia teetä, sillä se sisältää usein vähemmän kofeiinia. Menin kouluun puoliheränneenä ja huomasin heti olevani vähemmän puhelias.
Seuraava päivä tuntui rankalta, väsytti, koski päähän ja olin edelleen hiljainen. Luokkakaverini ihmettelivät, mikä minulle oli tullut. En edes jaksanut olla ystäviini samalla tavalla yhteyksissä kuin normaalisti.
Kolmantena päivänä ihmettelin pystyväni edes suoritukseeni ja tunsin itseni edelleen väsyneeksi.
Kun viikonloppu koitti 6 päivää kahvia juomatta olleena, nautin sunnuntaina aamukahvin hesarin kanssa, sillä kahvi oli keitetty aamiaiselle valmiiksi. Olin ollut viikonlopun rauhassa serkkujeni luona tekemättä juuri mitään ja koin ansainneeni kuppini kahvia. Ai vitsi mikä piristys buusti! Kahvi maistui paremmalle kuin pitkään pitkään aikaan.

Seuraavana kouluaamuna join kahvin, maanantaina, ja olin kuin uudestisyntynyt. Viimeviikkoinen masentuneen oloinen roosa oli hävinnyt tuulen mukana, eikä väsymyksestä tietoakaan. Pääni pursui ideoista ja ajatuksista ja seurallisuuteni kukoisti. Tai sitten kyse oli rentouttavasta viikonlopusta takana... No oli miten oli, arvostukseni kahvia kohtaan nousi ja muistin miksi pidän sitä niin tärkeänä. Kofeiniherkän ihmisen on helppo olla iloinen ja seurallinen, kun saa juotavakseen kupposen kahvia. Huh, en tiiä ryhtyisinkö samalle kahvittomuuslinjalle ihan hetkeen.... No kai sitä vois! Mutta jos sitä olis sitten koko kuukauden, niin huomais varmaan joitain tuloksia väsymyksessä.

Mutta tänään aion nauttia Helsinkiin rantautuneesta Starbucksin kahvista suurella suurella rakkaudella!

Suklaakahvi ja browniessit pelastaa sateisen vapaapäivän !

kadonneen hyvän olon metsästys

En voi väittää et viime aikoina olis ollu vaan kivaa. On ollut kivaa ja kivoja juttuja, mut on ollu harvinaisen vaikeetakin. En yleensä osaa ilmaista itteeni ehkä oikein, enkä oo osannu näyttää että on vaikeeta, koska en haluu vaivata muita sillä. Joskus tuntuu että purkaudun asioista väärillä hetkillä, vaikka silloin, kun muillakin on ongelmia. Halvin terapeutti on mielestäni joko kirjoittaa siitä, tai purkaa se lenkkipolulla tai salilla. 

Oon huomannu, että kun on menossa "kiva viikko" -vaihe, kämppäni on tuhon oma, ihan niinkuin joku pyörremyrsky olis käyny kylässä. Mutta silloin kun tuntuu etten jaksa peitellä pahaa oloa, puran sen siivoamalla ja järjestelemällä kotiani ja asioitani, ja viihdyn kuntosalilla paremmin kuin kotonani.

Kertomatta enempää huolistani, haluan korostaa yrittämisen merkitystä. Jos menee huonosti, eikä mikään tunnu kiinnostavan, niin pliis yrittäkää. Ihmeitä tapahtuu kun niitä vähiten odottaa. Ikinä ei pidä luopua toiveistaan. Olen joutunut kahdessa läheiseni mieltä painavassa asiassa sanomaan saman asian: pohjalla pitää käydä, jotta osaa arvostaa elämän pienimpiäkin asioita. Kellään ei ole aina vain helppoa. Ilman että käy pohjalla, ei voi tietää miten huonosti asiat voivat oikeasti olla. 

Olen kokenut elämäni aikana suuria menetyksiä,  joutunut taistelemaan ja sopeutumaan vaikka mihin, mutta aina selvinnyt niistä. Olen menettänyt taivaaseen muutaman todella läheisen ihmisen, olen joutunut muuttamaan kodistani olosuhteista johtuen jopa kaksi kertaa, olen joutunut aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä ja tutkimaan itseäni peilistä monta kertaa. Ilman näitä menetyksiä, en olisi yhtä vahva ja jaksaisi tsempata muita. 

Arvet, ne henkiset, kertovat elämästä. Arvet opettaa. Kaikella on tarkoitus, omnia causa fiunt.

Kaljaasiristeily ja tuhansia kommelluksia

Mitä ihmettä on tapahtunu kun mustelmia näkyvillä enemmän kuin tervettä ihoa? 

Voiskohan syy löytyä siitä että tuli vedettyä rallia hyttikäytävällä ostoskärryillä ja lennettyä kyydistä, liukastuttu tanssikorokkeelta ja saatu sormi teipattavaksi ensiavussa, juostu käsi edellä ovenkahvaan, lyöty pää sängyn kulmaan tai jouduttu seinälle nostettavan sängyn litistyttäväksi? Sitä ei moni tiedä, harva arvaa ja lopuille ei kerrota.

sunnuntai-tiistai risteily

Jokatapauksessa yksi juttu on varma, ennenkaikkea kova meno ja hyvä fiilis vaikka juomia ei saatukkaan lämpimään ja silitysrauta meinasi kadota.

Tiikeri kuittaa, kiittää ja kumartaa. Ja odottaa innolla seuraavia kommelluksia, kunhan selviytyy ensin risteilyn aiheuttamasta jälkiaallokosta ja löytää joskus rannan horisontista.

kahden tunnin yöunien jälkeen oli hyvä lähteä jaloittelemaan raittiiseen tukholman ulkoilmaan

Risteilyn jälkeen oisin voinu vaikka vannoa seilaavani edelleen Siljalla suomenlahdessa, sillä lattiat tuntu kallistuvan jalkojen alla ja väsymys oli omaa luokkaansa.

Aika heittää ankkurit pohjaan! Viikko on ollu kyllä ikimuistoinen. 

Keskiviikkona kävin tiimarissa katsomassa lahjaa porukoille, eli elefantti pyörähti posliinikaupassa. Hajotin kynttiläpurkin myymälän lattialle ja repesin nauruun. Kiltisti odottelin vuoroani kassalle pahoittelemaan kömpelyyttäni, mutta onneksi myyjä ymmärsi teon tahattomaksi. Ajattelin olla kuitenkin kiltti ja ostaa kaupasta jotain. Valitsin lasisen joulukuusen ja lähdin helpottuneena seuraavaan kauppaan.
Seuraavana suuntasin clas ohlsonin ahtaisiin välikköihin ja tiputin ostoskassini lattialle. Noniin, ostamani joulukuusihan se sielä oli ja lasia kun oli, niin ei kai se semmosta käsittelyä kestänyt.

Torstaina oli vuoroni pitää suullinen esitys laajasta kirjallisesta työstä. Olin tehnyt työni edellisyönä, joka näkyi lopputuloksessa.

Repesin totaalisesti luokan eessä, kuten koko luokka sitten. Powerpointdiat hyppi ja osa oli tuplaantunu, otsikoita hävis ja aikaa meni 10 minuutin sijaan 18, mutta pakko kertoo et ainakin se oli ehkä innostava ja ennenkaikkea mieleenpainuva esitys.
Palautetta tuli ettei kuulijat pysyny kärryillä kun sekoilin niin paljon, mutta oli hauskaa!

appreciate

throwback last weekend

Syyslomaa odotettiinkin. Sovittiin Inkan ja Nooran kanssa minun Savonlinnaan tulosta, enkä malttanut odottaa lähtöpäivän koittamista. Mikä ikävä näitä naisia olikaan ollut, kun olimme viimeeksi elokuun lopulla nähneet! Tai ylipäätään pienenmmän kaupungin meininkiä. 

Kimppayövyimme Nooran yksiössä sohvilla ja vietimme kaiken ajan yhdessä. Lomaan kuului niin juorujen päivittelyä, rentoutumista television ääressä herkkujen kera, lauantainen runsas brunssi, käppäilyä, kahvittelua, jääkiekkomatsia sekä vähän vihreää boolia. Palasin tällä viikolla Savonlinnan reissulta, ja tein pienen katsauksen itseeni.

girls out Savonlinna

Girl's night, saturday brunch, first snow, bowling and best friends

Taas jotain mistä ottaa opiksi.

Päädyt tilanteeseen, jossa joudut valitsemaan kahden vaikean päätöksen väliltä ja sanot kyllä, vaikka mielesi haluaisi vastata ei. Et usko olevasi vielä valmis vastaamaan myöntäväsi, mutta sinun on pakko, sillä olet saattanut itsesi asemaan, jossa vastaus ei on lähes mahdoton.

Käytännössä päädyt tilanteeseen, jossa hermosi ovat äärimmäisen koetuksella, sillä suurin osa ajasta on yhtä tukan repimistä päästä. Pienet arvostetut hetket saavat itsesi vielä jaksamaan. Lopulta tajuat sen olevan mahdotonta ja päätät luovuttaa. Vannot, että tästä opitaan, etkä anna saman toistua. Kuulostaako tutulta? 

Kuinka ollakkaan, jo vuoden päästä löydät itsesi samantapaisesta elämäntilanteesta jälleen miettimässä, mihin tässä ollaan tultu. Yrität kyllä uskotella, että kokeillaan nyt eikä tässä mitään sen vakavempaa tilannetta pääse syntymään, mutta kahden vuoden jälkeen mietit, mikset voinut heti alussa vain pysyä tiukkana ja lopettaa leikkiä kesken. Se ken leikkiin ryhtyy, sen myös kestäkööt. Ja kestihän se; kaksi vuotta harvinaisen kuoppaisessa hiekkalaatikossa. Tule hyvä kakku? 

No ei tullut taaskaan hyvä kakku, johan sitä kerran ajateltiin, että nyt saa riittää. Elämä oli yhtä hullunmyllyä ja anteeksipyytelyjen tulvaa lahjojen ympäröimänä. Mutta kun haluan tekoja, enkä sanoja.  "Kyllä kaikki vielä muuttuu ja lupaan muuttaa itseni." Fraasi tuli jo korvista ulos. En uskonut ja tiesin etten tule uskomaan, mutta olin jumissa elämäntilanteessani. Onneksi kypsyin totaalisesti kaikkeen ja sain mahdollisuuden muuttaa asioita. Päätin toimia. Minä aion lähteä ja jättää kaiken taakseni.

Ainakin melkein. Lähdin kyllä ja mitä positiivisia yllätyksiä matkalleni sattuikin. Silti mielenkiinnosta kurkkasin taaksepäin, millaista elämäni voisi olla. Mutta turhaan, mitään taaksejätetystä ei kannata säilyttää, ellei sitä oikeasti halua tulevaisuudessaan olevan. Ei edes leikillä. Se mikä taakse jää, on sille jokin syy.

Fiksumpana virheen kerran toistaneena uskon, että ihmisen täytyy oppia virheistään,.. joskin ikävä kyllä kantapään kautta.

Nyt kun istun kotona läppäri sylissä, nauttien kahden tunnin treenin jälkeisestä ihanan rauhallisesta ja rentoutuneesta olosta ja kirjoitellessani tätä, tunnen kerrankin eläväni viikonlopussa. Ihanaa, kun saan vain olla, katsoa televisiota. Hyvää ruokaa, kynttilöitä, lempiteetäni ja kiireettömyys. Päivän kappale on ehdottomasti Natasha Bedingfieldin Unwritten. Hyvää viikonloppua!

happy happy

Perjantaisen vapaapäivän jälkeen olin ihan hukassa päivissä, sillä lauantai tuntui ihan sunnuntailta. Viikonloppu alkoi jo torstaina, joten vietin käytännössä kaksi sunnuntaita. 

Metsästämässä ruokapaikkaa syö Helsinki -viikoilla

so happy and full of energy!

Lauantaina ainoa aikaansaatu asia oli edellisestä pitkään venähtäneestä illasta selviytyminen: normisunnuntaimeiningillä naposteltavan hakeminen lähikaupasta ja kaverille löhöämään. Yritettiin lukea maanantaiseen tenttiin, mutta tosiasia on se, ettei lukupiiri onnistu kuin elokuvissa.

Sunnuntaina olin jo maanantaissa ja heräsin 8 aamulla treenaamaan. Salilla oli hiljaista, jonka ansiosta kerkesin tekemään jalkatreenini ennätysnopeasti. Tehokasta treenausta ja omaa harjoittelurauhaa hakeville suosittelen lämpimästi sunnuntaisia aamutreenejä! (mutta vain jos on säästänyt itseään lauantaina...)

Anna

Anna tuli Joensuusta junalla Helsinkiin sunnuntaina ja olin Pasilassa vastassa. Päätettiin lähteä ulos syömään, koska syö Helsinki -viikko tarjosi kattavan valikoiman hyviä ruoka-annoksia 10 euron budjetilla kymmenissä ravintoloissa. Valittiin kluuvikadulla sijaitseva Memphis, koska Anna vietti lihatonta lokakuuta ja lohivaihtoehto sopi meille molemmille. Viihtyisä ravintola, annos pienoinen pettymys. Jälkkärikahvit haettiin Robert'silta! 

yellow leaves everywhere!

sunnuntaina sää pakotti ulkoilemaan

Robert's Mocha

just do it and keep going

Who let the girls out?

mm... start to the friday

Robert's Coffee chockoccino

black and white

passionfruit drink

Namu club!

jogging! sunnyday

Nyt on kyllä ollut viimeaikoina jotenkin hyvä fiilis! Tuntuu että syksy masentaa jokaista ympärillä, mutta itse oon ollut tosi hyvätuulinen. En oo antanut kouluhommien päästä masentamaan, kun otin asenteen, että selviydyn tästä. Kun päätän, että nyt luen tai nyt kirjoitan sen koulujutun, pystyn tekemään sen. Kynnys on vain korkea sulkea kaikki ulkopuolinen häiriötekijä, mutta kun sen saa tehtyä, kaikki alkaa luistaa kuin itsestään. Ja eihän se kirjoitelma merkitse kuin muutamaa prosenttia koko kurssin läpipääsystä, joka on 3 opintopistettä.. Jotenkin viikonloppu viime viikolla muutti asennettani, kun puhuin koulutuksestani ja tulevaisuudenhaaveistani veljen kanssa. Pitäisi vaan muistuttaa itselleen, että kaikki on mahdollista, eikä pidä masentua. Vaikka koulussa käydyt asiat ovatkin sitä, mitä en halua tehdä, minun ei ole pakko. Ne on vain pakko opetella. Aion keskittyä niihin opintoihin paremmin, mitkä oikeasti kiinnostaa. Urheilupuolelle!

 Mennyt viikko ei ollut kyllä mikään vaativa. Koulua tiistaina ja torstaina muutama tunti. Vapaa-aika jätti aikaa keskittyä muuhunkin kuin järjettömään kasaan koulujuttuja.

Syksy saapuu tavanomaisella tylsyydellään, joka saa kaipaamaan arkeen jotain uutta ja piristävää. Pitkään olin puhunut lentopalloharrastuksen jatkamisesta, joten päätin vihdoin toimia. Nyt tai ei koskaan! Selasin nimenhuuto-nettisivustolta lentopalloseuroja, sillä päätin repäistä. Löysin kuin löysin Helsingin keskustasta keskiviikko-illalle treenit. Joukkue mainosti itseään letkeällä meiningillä, joka piti täysin paikkansa, kun pääsin treeneihin. Aika hauskaa, vaikka keski-ikä 60!

Tiistaina oli taas tavanoaimen streetdance ja bodypump-treenipäivä satsilla. Vitsi oon ilonen, kun uskaltauduin streettiin ensimmäistä kertaa. Oon koukussa, se on niin hauskaa! Innolla ootan viikon vierähtmistä tanssitunnin jälkeen. Pitäisikö harkita tanssiharrastuksen aloittamista? No ei tällä rahatilanteella ehkä, mutta ei myöskään myöhemmin poissuljettua!

Perjantai oli vapaa koulusta, joten lähettiin Marjon ja Minnan kanssa IKEAan lamppuostoksille ja syömään. Päivän salitreenistä ei meinannut tulla kyllä yhtään mitään, mutta annoin itselleni sen anteeksi. Ikean jälkeen käytiin Sellossa (löysin itselleni uuden vyön edellisen nahkariekaleen tilalle) ja ostin hopeakorvakorut. 
Mentiin katsastamaan Minnan asunto ja ai että ihastuin, oma soluhuone rupes melkeen naurattamaan, kun näin miten kivasti kämpän voi sisustaa. Juotiin muutamat ja jatkettiin sellossa olevaan Baseen yhdille. Siitä jatkettiin Helsinkiin ja mentiin katsastamaan Namu Clubin tarjonta! Vähän meinas vilu yllättää namun terassilla, mutta ei se haitannut.
Harmikseni keräsin junasta itselleni 80euron sakon matkustamisesta, kun olin ostanut matkalipun väärin! Ai että ärsyttää...

It's autumn

Lokakuu

beautiful view from my balcony

Porukoilla auttamassa! Voluntary raking the yard

Kävin viikonloppuna Lappeenrannassa ja Imatralla. Vietettiin laatuaikaa veljen ja tämän kihlatun kanssa rennoissa merkeissä. Omatekoista pizzaa ja ihan liikaa karkkia! Punaviinia ja saunaan, tästä oli rentoutuminen tehty. Koti-illalta kerkesin myös kahvittelemaan Lindan kanssa pitkästä aikaa!

Olin ladannut puhelimeeni uusia sovelluksia, kuten foursquaren (syytän tästä luokkakaveriani Marjoa..) ja tagailin innoissani kaikki paikat, missä kävin. Nyt oon ihan koukussa siihen!

Sunnuntaina piipahdin porukoiden tykö, jossa tein vapaaehtoistyötä takapihalla. Haravoin pari tuntia ihan vaan tekemisen puutteesta, hyvä minä!

Kieltäminen boikottiin!

Päätin kieltää itseltäni asioiden kieltämisen! Kielsin iteltäni turhat herkuttelut ja vaikka mitä, mutta tajusin et tommoset ylimääräset kiellot ja säännöt on vaan itsensä kiusaamista. Ihan niinkuin niitä ei kieltojen jälkeen rupea näkemään jokapuolella.. Sitten huomaan salaa kehittäväni itsestäni taitavan porsaanreiän löytäjän ja selittelijän, huomaan että hommasta ei tuu yhtään mitään. Ja kaikenlisäks sortumisesta tulee paha mieli ja morkkis, niin miksi lisätä sateisen lokakuun aiheuttamaa masentavaa fiilistä? Siispä...viikonloppuna laitan pystyyn leivontakerhon!

valtionhotelli @imatra

so relaxed!

kuntotaso erittäin hyvä saavutettu!

kanamozarellapestoananasbasilikapizza

jontun ja annan supersöpö karvakaveri

rappiolla on hyvä olla

eikä muuten huolet paina, kun on rappiolla!

Viime viikon keskiviikkona pitkästä aikaa yhdessä tyttöjen kera lähdettiin kunnolla ulos! Neonväreihin sonnustautuneina lähdettiin kiertelemään baarirasteja poikkitieteellisissä fuksiaisissa. Oli taas ihan huippukivapäivä, tosin muistikuvat ilmeisesti jääny matkan varrelta osittain unholaan. Olo olikin torstaina ihan sen mukainen!

Lauantaina vannoin kollareideni nimiin että vietän rauhaisan koti-illan tätini luona, mutta jostain kumman syystä selkäranka pääsi katkeamaan kun suunnattiin marjon kanssa shelliltä kämpän kautta tivoliin? No, mikäs siinä. Sunnuntaina pääsin sitten oikeesti tätini hoiviin itäiseen helsinkiin.

Eilen, 2.10 oli limeksen appro, johon osallistumiseen olin sanonut muutaman kerran että korkeintaan selvinpäin sitten, eikä ehkä edes jatkoille. Toisin kävi ja lähdettiin tyttösten kanssa kiertelemään, ja onneks lähdettiin! Oli taas huippuhauska ilta.

Johan oli viikko! Mutta nyt korkit kiinni kuukaudeksi, tämä on haaste! Marraskuussa odottaa kaljaasi, ja voisin säästää rahat hollisteriin ja muihin ihaniin kauppoihin.

fuksiaiset

semi ok luentotunti

kävin marjon vaatekaapilla, perus efterdagen

darrabrunssi! Jättesmaka!!

haha, bussi sit ajo lätäköstä ja olin turhan lähellä

liikaa tapahtumaa yhdelle aamulle

pinkki materialismipiristys

Limeksen appro 2.10.13

vaihtoehtotekemistä

 Vitsi mikä viikko takana! Oon yrittäny saada naurettavan huonolla lopputuloksella koulutehtäviä alta pois, mut oon vaan kuolannu ruokareseptejä, drinkkiohjeita, laskuvaatteita ja järjestellyt omaa huonetta.

Aina kun olis aikaa koulujutuille, keksin jotain kivempaa tekemistä. Käytiin muunmuassa siskon kanssa Heurekassa ihmettelemässä body-näyttelyä, mut ei se kaukaa liipassu kouujutuista! Oli aika hyödylline anatomian opintoja ajatellen, vaikka en näyttelystä paljoa näin jälkikäteen muistakkaan.
Joka kerta kun sain tietokoneen päälle ja valmistauduin kirjoittamaan sen pirun omaviestijäkuvan, eksyin selailemaan puhelimen kuvia, käyttämään aikani whatsapissa ja jopa pesemään pyykkiä. Ikeassakäynti yks vapaailta Marjon kanssa myös vei hyvää läksyaikaa, kun pääsin järjestelemään vaatekaappia ostamani ritelikön jälkeen. Viikonloppuna kerkesin myös tekemään ensviikon ruoat ja kattelemaan televisiota, mutta en edelleenkään kirjoittamaan sitä yhtä sivun mittaista tehtävää. Hyvä minä! Jos sitä tänäiltana sitten..

Heurekassa torstaina siskon kanssa

nerd-lasit! Perus blondi hakemassa uskottavuutta..

wohoo! Vaatekaappini ei oo varmaan ikinä ollu näin siisti

kalenteri seinälle ja valokuvia kaapin oveen

Lauantaina lähettiin Minnan ja Tonin kanssa lintsille. Sisko lahjotti kaikille 2 laitelippua.
Ihan ok vaihtoehtotekeminen sen sijaan et oltais lähdetty baariin.

okeiokei, sorruin sit ostamaan filmtownista karkkia...