maanantaitarinoita

maanantaitarinoita

24. joulukuuta 2013

Joululahjoista parhain

Se on täällä taas, jota on odotettu varmaan kesäloman lopusta saakka. Syksyllä aloitettu ahkeruus on vihdoin palkittu ja stressi saa väistyä, kun kauan kaivattu joululoma kutsuu ihmisiä rentoutumaan ja nauttimaan hyvästä ruoasta sekä kiireettömästä ajasta perheen kesken.

Meidän perhe onkin varsinainen suurperhe, joka kokoontuu harmittavan harvoin yhteen. Muuttolinnut ovat vieneet meidät kaikki seitsemän sisarusta eri paikkakunnille: etelämmäksi pk-seudulle kuin pohjoiseen joensuuhun asti. Vain kaksi sisartani asuvat Imatralla omien lastensa kanssa, jonne silloin tällöin vuoden aikana samaan aikaan saavutaan. Tämän takia joulusta kovasti tykkäänkin, sillä silloin pääsee näkemään koko perhettä ja viettämään aikaa yhdessä.

Tämän vuoden aikana elämässäni on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jonka vuoksi odotin joulua ihan eri merkityksessä. Ihmissuhteita on päättynyt ja tullut lisää, ja olen joutunut punnitsemaan ystävyysuhteita yhä tarkemmin. Ikää saavutettuani elämässä  lisää, olen alkanut arvostaa perinteitä ja yhdessäoloa eri tavalla. Siinä missä ennen koin tylsäksi jouluna kotona olemisen, nykyisin en muuta voisi toivoakkaan. Olen niin onnellinen suuresta perheestä, jonka saan omistaa. Ihania välittäviä ihmisiä ympärillä. Vaikka onhan se outoa, että perheen kasvaessa väkimäärällä, joulunviettoporukkamme pienenee, kun siskot viettävät jouluja omien lastensa kanssa. Onneksi jouluun mahtuu monta pyhäpäivää, jolloin näemme toisiamme.

Tänä jouluna materialismi ei tee minua onnelliseksi. En hankkinut joulukalenteria, sillä en odota aattoa, jolloin saan joululahjoja. Odotin vain joululoman alkua. Tänä vuonna en edes toivonut joululahjoja, koska suurin joululahjani oli päästä kotiin viettämään joululomaa kauniiksi koristellussa kotionnelaamme, aitoon joulutunnelmaan. Joululahjoista parhaimman sain, kun sain tämän perheen ympärilleni. 
Jopa se, että pääsen viikoksi nukkumaan omaan sänkyyni ja näen jääkaapin pullollaan ruokaa, voittaa yhdenkään joululahjan..

Tänä jouluna halusin antaa sellaisia lahjoja, joissa näkyi oman kädenjälki ja pieni vaivannäkö lahjan saajaa kohtaan. Mielestäni se, miten annat, voittaa sen mitä annat. Ajatus on tärkein. Eikös matkassa tärkeämpää ole se itse matka kohti päämäärää? Siksi ostettujen helppojen lahjojen sijaan tein lähes kaikki lahjat itse.

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta itselläni, kun avasin kahdelta parhaalta ystävältäni saadut kirjeet. Joulukortit monen sadan kilometrin päästä lämmittivät mieltäni enemmän kuin kuuma kaakao laskettelurinteessä! Oon kyllä tosi onnellinen ystävistäni, jotka ovat nähneet vaivaa minun vuoksi edes joulukortin lähettämisen verran sen sijaan, että heittäisivät facebookissa vähemmän henkilökohtaisen joulutervehdyksen. Joulukortit oli ehdottomasti paras ja ihanin yllätys aikoihin, sillä niistä huokui viitseliäisyys ja ajatus. Joten muistakaa kaikki rakkaita ystäviänne ja läheisiänne tänä jouluna, ja unohtakaa ne turhat facebook joulupostaukset. Lähettäkää kortteja tai soittakaa suoraan ystävälle joulutervehdykset! Hyvää ja rauhallista  joulua 2013 <3


22. joulukuuta 2013

21.12

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika suunnata katseet menneeseen vuoteen. Tämä vuosi oli kaikkea muuta kuin mitä olisin osannut odottaa! Vuosi sitten tähän aikaan jumitin Savonlinnassa työssä jossa en viihtynyt. Nyt olen onnellisessa asemassa, minulla on opiskelupaikka sukulaisverkon ympäröimänä, sekä duuni, josta tykkään. Minulla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja kokeilla harrastuksia. Jes!



vasta sinuun tutustuin ja heti koukkuun jäin 



little party never killed nobody


Sain koulun ohelle Opteamin kautta töitä. Tein vasta kaksi työpäivää ABC delissä tuomarinkylässä ja onnistuin myymään itseni työntekijänä vuoropäällikölle. Iltaa kohden muutuin levottomaksi, eli naureskelin ja heitin läppää asiakkaiden kanssa. Vuoropäällikkö sanoi vain että VAU mikä asiakaspalvelu...tuletko loppiaisena töihin? Tähän voisin sanoa vain, että hyvin sujuu!


Irtisanoin SATSin korttini ja harmittelin että nyt vähenee varsin kuntoilu. Mutta sitten bongasin metkan sivuilta ilmoituksen ryhmäliikunnanohjaajan koulutuksesta ja puoliksi ilmoituksen lukeneena hain koulutukseen! SINNE SINNE! Haluan. Olin miettinyt lessmillsin ohjaajan koulutusta pitempään ja tuo sattui silmieni eteen kuin taivaanlahja. Katsotaan mitä tammikuussa tapahtuu. :)


2. joulukuuta 2013

harrastusta etsimässä

December

Näin viime yönä unta, että menin tanssitreeneihin. Olin aikeissa mennä ensin säbätreeneihin, jonka bongasin nimenhuutosivuilta, mutta sitten päädyin streetdancen tunnille. Kaksituntisen tanssitreenin jälkeen olin intoa täynnä ja tunsin löytäneeni sen juttuni. Tanssi sujui kuin luonnostaan ja itsetunto oli huipussaan... Kunnes heräsin uuteen aamuun. Aamuun, jona olin päättänyt lähteä katsomaan säbätreenit.

Pelonsekavin ja jännittynein fiiliksin suuntasin julkisilla kohti treenejä, vaikka olin empinyt kaksi tuntia menoa. Olen sanonut monesti, että empiminen ei ole hyvä merkki tulevasta. Olen myös sanonut, että vaistoihin pitää luottaa. Mutta päätin lähteä, sillä olin miettinyt asiaa jo jonkun aikaa ja saanut myös tutulta mailan lainaan. Ei voi tietää jos ei kokeile! Niimpä lopputuloksena oli sitä mitä vähän odotinkin, taso oli liian korkea minulle, joka haluaa harrastaa ja pitää myös vähän hauskaa. Muut olivat harrastaneet jo vuosia, joka näkyi. Heidän motivaationsa oli huipussa ja he ottivat pelin tosissaan. Ikävä kyllä tästä joukkueesta ei löytynyt minulle paikkaa, mutta tulipahan hiki! Pääsi tekemään vähän jotain erilaista. Ei siinä, etten viihtyisi joukkueessa, mutta treeneissä tuli omituinen fiilis. Sellainen, että en kuulu tähän porukkaan. Seuraavaksi käyn katsastamassa lentopallotreenit, mikäli löydän sopivan.

Onneksi pääkaupunkiseudulla ei ole vaihtoehdot vähissä!

after training

Starbucks frappucino mocha 

oloasu stadiumista alle 50€ !

ja sitten sunnuntaina menin taas perinteiseen tapaan serkkujeni iloksi yövisiitille...