Haluisin aloittaa uuden blogin, taas kerran. Aloitin blogini joskus aikoja sitten, jonka jälkeen olen muutaman kerran poistanut kaikki merkinnät ja aloitanut uudestaan. Välillä tulee sellainen vaihe, kun pysähtyy katsomaan tarkemmin elämää tai ihan jotain tekemistä ja haluaa aloittaa kaiken uudestaan. Itse haluan muokata blogin ulkoasun mieleiseksi, sillä olen kyllästynyt nykyiseen. Haluaisin myös uudet blogisivut, jollain uudella nimellä, mutta en mieti sitä nyt.
Tämä muuttamisen halu pätee moneen muuhunkin asiaan. Se, että haluan aloittaa bloggaamisen uudelleen, (ja tehdä sen tällä kertaa oikein) haluan vaihtaa työpaikkaa ja saada koulun käytyä, jotta pääsen miettimään, mitä seuraavaksi haluan opiskella.
Olen tähän asti kuunnellut liikaa muiden mielipiteitä, jotka ovat vaikuttaneet jollain tapaa asioihini, kuten opiskeluun, asuinkuntaan, työpaikkaan tai harrastuksiini. Uskoin sokeana muiden pessimistisiä mielipiteitä esimerkiksi liikunta-alan ammattilaisen huonosta työtilanteesta ja että sosionomin työ on perseestä. Jopa sen, että miten tietyt harrastukset eivät sovi imagooni. Hölmöä, tiedän. Mutta nyt sanoisi kuka mitä tahansa, teen valintoja kuuntelematta muita. Eihän tuotakaan "Vain sinun mielipiteilläsi on väliä" ole sanottu kuin miljoona kertaa monissa eri tilanteissa, mutta nyt vihdoin uskon, mitä se tarkoittaa.
Mitä aiempiin mielipiteisiin tulee, mielestäni urheilu ja terveys on nykypäivää ja kasvava ala, jossa kyllä oikealle tekijälle töitä riittää ja luonteeni puolesta minulla on hyvät lähtökohdat. Sosionomin työ on rankkaa sille, joka ei siihen sovi, eikä ymmärrä asioita. Minulle se olisi unelma auttaa ja lähteä tunteella mukaan. Olen aina halunnut olla heikompien puolella.
Ja näin, minulla on mielipiteet, jotka johdattavat minut takaisin elämäni kartalle!
Voin ylpeänä kertoa, että aloitin jalkapallon, jota olen aina halunnut harrastaa, mutta en ole joistain typeristä tekosyistä viitsinyt aloittaa. Olenhan harrastanut pesäpalloa, lentopalloa, tanssia, sählyä ja vaikka mitä, niin onko nyt järkeä uutta lajia lähteä harrastamaan. Miksei olisi? Jokaisen treenin jälkeen on ihan mahtava olo, semmoinen 'uudistunut' olo.
Suosittelen kaikille uuden harrastuksen aloittamista, se ei vaadi mitään muuta kuin vähän heittäytymistä (ja ehkä uudet varusteet).
Lisäksi tilasin longboardin, jonka ostamista olen viivyttänyt vuoden, sillä jotkut kaverini eivät ymmärrä sellaista, enkä saisi välttämättä lonkkailukavereita. Mutta jos se saa minut innostumaan ja ulkoilemaan, ei muiden mielipiteillä ole taas yhtään mitään väliä. Kyllä se lonkka yksinkin kulkee.
Tsemppaavaa viikonloppua!
