This is my

Girls Just Wanna Have Fun !

työputken jälkeen oli pakko antaa itselle lupa olla laiska

Perjantaina näin pitkästä aikaa vanhaa ystävääni Kikkeä (savonlinna) sitten kahden vuoden. Oli ihana muistella juttuja yhdessä ja istua iltaa helsingissä puistossa. Olin päättänyt pitää viikon vapaata töistä, jotta kerkeän tekemään ja näkemään ystäviä. Ompa kiva, että Kikke asustaa kesän Helgingissä, niin kerkeää ottamaan menneet vuodet takaisin!

Lentopalloajoista Artamissa on 5 vuotta, mutta silti päädytään yhä yhdessä baariin

Lauantaina Imatran kaverit pyys mukaan viihteelle ja ajattelin pitkästä aikaa lähteä helsingin yöhön. Viime kerrasta (ilman haalareita) on aikaa. Tiemme päättyi (valitettavasti) tivoliin, mutta onneksi team imatral on aina kivaa paikkaan katsomatta!

Nelli-Inka-minä-Noora

Sunnuntaita odotin luokseni Savonlinnasta parhaita kavereitani VIHDOIN ja viimein. Tytöt oli ostanut miullekin ennakkolipun lintsille ja yllättyneenä ja iloisena tästä lähdettiin huvipuistoon. Perseiltiin ja naurettiin päivä, jonka jälkeen suunnattiin Helsingin "nähtävyyteen" eli Namuun. Kesäsunnuntaisin voi aina luottaa siihen, että keskustassa on elämää. 

sunday

Loves of my life.

ei vuodetkaan meitä erota

Tytöt lähti maanantaina, ja tiistaina luokseni saapuikin isoveli tulevan vaimon kanssa Lappeenrannasta. Olin keksinyt sadepäivän piristykseksi jotain tekemistä, niimpä suunnattiin hohtogolfaamaan. Yhtään en muista mistä idean sain, mutta olin aina halunnut päässä kokeilemaan lajia. Se oli sairaan kivaa! Ääniefekteineen ja tehosteineen golf oli hyvin toteutettu. Seuraavana päivänä käytiin kahvilla vaarilla että äidillä ja mukaan tarttui melkoinen kasa vauva- ja lapsuuskuvia!

hohtogolf @flamingo

kiva kesäpäivä keskustassa

oho jaksoin lähtee salilleki

Note to myself...Älä yliarvioi itseäsi ja tunnista jaksamisesi rajat.

Olin taas yliarvioinu omat voimavarani ja ottanu yövuoroja euron logot silmissä sopien samalla päiviks yhtä sun toista aktiviteettia. Löysin itteni työviikon jälkeen kotoa aurinkoisena 30 asteen hellepäivänä loikoilemasta sohvalta kykenemättömänä tekemään mitään.

Niin minä, joka juoksen pihalle auringon vähäänkään pilkottaessa pilvien lomasta. Minä, joka jopa sadesäänä näen syitä tehdä jotain aktiivista ja mieltä piristävää. Siinä sitä sitten makoilin puolikuolleena aloillani ja toivoin, ettei sopimaani biitsipäivää järjestetäkkään. Ja eihän sitä onneksi lopulta tullutkaan.

Viikon työputken jälkeen, joista kolme oli yövuoroja (alkoi klo 23 ja päättyi klo 7 aamulla), kaksi päivää meni nukkuessa ja heräsin juuri ja juuri työpäivään. Onnekseni oli ihan kivaa vaihtelua olla rauhallisessa vuorossa, jossa vastuulleni jäi huoltamon siivoukset ja hyllytykset. Myös asiakaskunta oli virkistävää, sillä muutaman kerran tuli huulta heitettyä. Mutta olotila oli päivällä muutaman tunnin unien jälkeen niin tuskainen, sellainen iltapäivänokosiin verratava pöhnä, että ajatuksenkulku kävi hitaalla ja mikään ei juuri huvittanut. Näiden vuorojen jälkeen tiedän, etten moisiin suostu enään, sillä tajusin etten osaa oikeasti rauhottua ja nukkua päivällä. Jos jotain tästä opin, niin tuntemaan ainakin itseäni enemmän. 

Minun oli tarkoitus lähteä viikonloppuna imatralle juhlimaan kavereiden valmistujaisia, mutta uupuneena jouduin kirjoittamaan anteeksipyytelyviestit olotiloissani, ja pakottautua itseni jäämään kotiin nukkumaan. Toisaalta, opiskelijakorttini on vielä matkalla jossain, joten olisi mennyt törkeästi rahaakin junalippuun. Enkä olisi saanut levättyä. Kaikenlisäksi sunnuntaina luokseni tulee savonlinnasta kavereita, joiden lähettyä majoitan isoveljeni vaimonsa kanssa. Eli aktiviteettia riittää taas! Jospa nyt opettelen tv:n katselun salat ja rauhotun aloilleni.

Toinen kämppiksistäni muutti kesäksi lahteen ja toinen on ollut töissä/toisaalla, joten oon saanut puuhastella yksin kotosalla (lähinnä siivoillut). On ollut oikeestaan aika kiva olla täällä pajamäen kämpällä yksin. On tää vaan niin kotoinen (kantsuun verrattuna) ja siisti. Nautitaan nyt sit! Tekis mieli pistää partsi kuntoon ja hankkia sinne kalusteet, mutta tarvii lähtee autolla joku päivä metsästämään kalusteita. Pakko ottaa ilo irti omasta ajasta!

None But Burselves Can Free Our Minds

“Is it so bad, then, to be misunderstood? Pythagoras was misunderstood, and Socrates, and Jesus, and Luther, and Copernicus, and Galileo, and Newton, and every pure and wise spirit that ever took flesh. To be great is to be misunderstood.” | Ralph Waldo Emerson

Pitkästä aikaa perjantai-ilta vapaalla, joten hyppäsin Tampere-junaan

Nyt en oo hetkeen jaksanut kirjotella, kun on ollut yhtä sun toista. Hellekelit yllätti aikaisin ja tasokokeiden läpi alkoi vielä viikon mittainen kurssi koulussa.

Lämpimät ilmavirrat pisti pään sekaisin ja sinkoilin lentopallo kainalossa ympäri helsinkiä etsien Imatralaisten kaverien kanssa kenttiä. Käytiinkin lauttasaaressa pallottelemassa ja toisella kerralla löydettiin verkot itä-helsingistä kumpulasta. Kummallakaan kerralla ei pelattu vain omalla jengillä, koska muutkin pelaajat, kuin me, olivat löytäneet kesäpäivän onnensa kentiltä. Päätimme yhdistää voimavaramme isoksi peliksi.
Ehkä parasta kesässä, ja rantalentopallossa on se, että tulee juteltua ja pelailtua täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Vielä joku kerta uskallan lähteä yksin tai kaverin kanssa kentille pallon kanssa etsimään pelejä. Sitä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan!

Otin myös pyörän alleni pidemmälle matkalle, ja ihan vain vapaapäivän kunniaksi, ja herättyäni aikaisin lauantai-aamuna, laitoin rantakutsua ylle ja pyöräilin kotoa hietsun uimarannalle lepäilemään. Kilometrejä kertyi päivältä 18, joka on aika hyvä määrä!

Viimeinen viikko koulussa oli kieltämättä aika raskas. Paljon uusia juttuja olin sekaisin kun seinäkello. Työt siihen päälle ja aloin tuntea väsymystä. Minä, rauhaton sielu, joka ei ikinä lepää. Olin koulussa kuin zombi, jonka varmasti kaverini huomasivat. Olin jutellut mieltäpainavista asioista ja aloin miettimään kaikenlaista. Tuli hirveä olo, suorastaan alkoi ahdistaa.

Juttelin muutaman läheisen ihmisen kanssa ja tunsin saavani apua puhumisesta. Monesta ei usko, mitä kaikkea kuoren sisällä pitää. Yllätyin itsekin, miten joku vahva ihminen voi tuntea samoin. Puhumisestasain voimaa. Tuntui kuin vuori olisi purkautunut ja tuhka levinnyt luontoon, imeytynyt kasvustoon edelleen lannoittaen sen, josta se myöhemmin voi puhkea kukkaan. Tuli sairaan hyvä fiilis. Oikeasti, asioista pitää puhua. Vaikka ei halua muille sylkeä niskaan omia ahdistuksia, joskus se voi olla parempi kuulla myös muita samassa jamassa olevia.
Ahdistuksillani en puhu mistään opiskeluun liittyvistä asioista, vaan ihan muista asioista. Toivon todella vain kivaa kesää, ja opettelen rauhottumaan. Helppoa se ei tule olemaan, mutta toivotan itselleni roppakaupalla onnea matkaan!

Nyt vain haaveilemaan ja suunnittelemaan kesää, ja ennenkaikkea toteuttamaan suunnitelmia.