Muista ajatella itseäsi

Viime päivityksestä on vierähtäny kuukaus jos toinenkin, mutta paljon on tapahtunut välissä. Vähähelteinen kesä oli aika rankka, sillä työmääräni eivät vastanneet odotuksia ja rahahuolissani kotona sateella aloin musertua. Tuntui, että olen jossain elämäni risteyksessä, enkä tiedä mitä haluan. Kuin joku painava ilma olisi puskenut minua lattiaan. Parisuhteeni kärsi pahasti ja motivaationi moniin asioihin oli vaakalaudalla. Tunteeni kulkivat vuoristorataa, mutta uskalsin avata suutani enemmän. Sain apua ja maailmani avartui taas hiukan. Tärkein asia, jonka päätin, oli se, että lähden ensikeväänä espanjaan vaihtoon. No matter what it takes!

Kävin Imatralla kesällä muutamaan otteeseen näkemässä vanhoja rakkaita ystäviä ja sain kunnian tulla veljeni pojan kummiksi. Kerkesin myös Savonlinnaan moikkaamaan rakasta ystävääni, jota en enään paljoa näe. Oli tärkeää nähdä yläaste- ja lukioiän ystäviä, sillä sain hetkeksi taantua teiniksi ja nauraa täysillä. Mitä enemmän päiviä tulee lisää, sitä enemmän onnellisuutta arvostaa. Olen viimeaikoina pohtinut elämän isoja asioita, mitä tulevaisuuteeni tulee. Välillä on pitänyt pysähtyä ihan miettimään mikä on unohtunut. Oon unohtanut ajatella itseäni. Jotkut päätökset pitää tehdä itsekkäästi, sillä et voi olla aidosti onnellinen, jos et joskus ajattele vain itseäsi. Oon ollu siinä aina huono. Seitsämän lapsen perheessä muiden huomioinen on ollut välttämätöntä, joka näkyy muutenkin kiltissä luonteessani.

Espanjaan vaihtoon lähteminen on iso juttu. Siitä tulee varmasti vaikeinta hetkeen, sillä lähteminen tuo monia tunteita pintaan ja vaatii toimenpiteitä. Mutta olen päättänyt kestää kaiken mitä se vaatii, koska vaihdosta tulee elämäni yksi tärkeimpiä kokemuksia. Pakolla sain ängettyäni itseni viime tipassa maksulliselle espanjan kielen kurssille, sillä aion todella lähteä! Parin viikon päästä käyn baarimikkokoulutuksen, josta saattaa olla hyödyksi espanjaan!

Toinen juttu, jonka itsekkäänä päätin (vaikka rahatilanne haastaa)... Hupellus 2016 täältä tullaan!

Tee tästä viikosta vähän parempi viikko

Kokeilin viikon niin, että yritin olla kiinnittämättä huomiota negatiivisiin asioihin ja tuntemuksia ja keskityin pelkäsään hyviin asioihin. Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä väsyneenä ja nälkäisenä alkoi helposti asiat ahdistaa ja ärsyttää. Heti, kun tunsin nälän vaikuttavan fiilikseeni, juoksin hakemaan ruokaa. Lisäksi, että olen ollut 2 viikkoa flunssassa ja joutunut jättämään urheilun, oloni on ollut epämiellyttävä. Mutta nyt kun mietin mennyttä viikkoa, olin paljon parempituulisempi ja onnellisempi mikä vaikutti ihmissuhteisiinikin (jotka tuntuvat nousevan kaikissa blogikirjoituksissa esille).

Ensimmäinen viikko meni murehtiessa, koska pääsisi salille ja saisi kalliille kuntoilukortille vastinetta, mutta tällä toisella, iloisemmalla viikolla, olin jo tottunut liikkumattomuuteen, joten tein kaikkea muuta, mitä en ollut hetkeen kerennyt. Opettelin rentoutumaan! Katsoin poikaystäväni kanssa Breaking Badin ensimmäisen tuotantokauden. Näin rakkaita ystäviä ja kiertelin kaupungilla. Tuntuukin, kuin olisin ollut viikon aikana enemmän helsingissä kuin esimerkiksi koko marraskuun aikana yhteensä. 

Olin pitkästä aikaa lauantaina töissä Nihtisillassa, sillä yritin vältellä Helsingin yöelämää. Toinen viikonloppu putkeen, kun nautin viikonloppuyönä mielummin limpparia. Töissä oli vilkasta, mutta kivaa. Pääsin vähän harjoittamaan ruotsinkielen taitojani, tosin heikolla suoriutumisella. Kaksi viikkoa sitten ahdisti katsoa kuvagalleriaani, joka viikko olen ollut menossa ja juhlimassa, mutta nyt on niin helpottunut fiilis, kun päätin olla rauhallisesti muutaman viikon ennen vilkkainta pikkujouluaikaa. Haluan olla aktiivisesti mukana jutuissa, mutta jollain järkevällä ajatuksella. Siksi on välillä hyvä ignoorata juomakutsut ja keksiä muuta ajateltavaa. Aivan kuten inhottavissa ja negatiivissa elämänkohdissa. Kun ei jaksa keskittyä harmillisiin asioihin ja käsitellä niitä, on parempi katsoa toiseen suuntaan ja elää päivä kerrallaan. Asioilla on tapana järjestyä. 

Nyt kun mietin... Voisin oikeastaan jatkaa seuraavaan viikkoon samalla ajatustavalla. Joulukuu on parasta rauhoittumisen ja anteeksiantamisen aikaa.

@Helsinki 30.11.2014, -1 C

@Splizzeria Helsinki. Splizzalaatti Little Italy ja Smoked Salmon

Sunnuntaishoppailuilla aamusta asti @henkkell

Dayoff + tyttö tuollainen 

Motivaatiovaatteet harmaaseen talveen

Note to myself...Älä yliarvioi itseäsi ja tunnista jaksamisesi rajat.

Olin taas yliarvioinu omat voimavarani ja ottanu yövuoroja euron logot silmissä sopien samalla päiviks yhtä sun toista aktiviteettia. Löysin itteni työviikon jälkeen kotoa aurinkoisena 30 asteen hellepäivänä loikoilemasta sohvalta kykenemättömänä tekemään mitään.

Niin minä, joka juoksen pihalle auringon vähäänkään pilkottaessa pilvien lomasta. Minä, joka jopa sadesäänä näen syitä tehdä jotain aktiivista ja mieltä piristävää. Siinä sitä sitten makoilin puolikuolleena aloillani ja toivoin, ettei sopimaani biitsipäivää järjestetäkkään. Ja eihän sitä onneksi lopulta tullutkaan.

Viikon työputken jälkeen, joista kolme oli yövuoroja (alkoi klo 23 ja päättyi klo 7 aamulla), kaksi päivää meni nukkuessa ja heräsin juuri ja juuri työpäivään. Onnekseni oli ihan kivaa vaihtelua olla rauhallisessa vuorossa, jossa vastuulleni jäi huoltamon siivoukset ja hyllytykset. Myös asiakaskunta oli virkistävää, sillä muutaman kerran tuli huulta heitettyä. Mutta olotila oli päivällä muutaman tunnin unien jälkeen niin tuskainen, sellainen iltapäivänokosiin verratava pöhnä, että ajatuksenkulku kävi hitaalla ja mikään ei juuri huvittanut. Näiden vuorojen jälkeen tiedän, etten moisiin suostu enään, sillä tajusin etten osaa oikeasti rauhottua ja nukkua päivällä. Jos jotain tästä opin, niin tuntemaan ainakin itseäni enemmän. 

Minun oli tarkoitus lähteä viikonloppuna imatralle juhlimaan kavereiden valmistujaisia, mutta uupuneena jouduin kirjoittamaan anteeksipyytelyviestit olotiloissani, ja pakottautua itseni jäämään kotiin nukkumaan. Toisaalta, opiskelijakorttini on vielä matkalla jossain, joten olisi mennyt törkeästi rahaakin junalippuun. Enkä olisi saanut levättyä. Kaikenlisäksi sunnuntaina luokseni tulee savonlinnasta kavereita, joiden lähettyä majoitan isoveljeni vaimonsa kanssa. Eli aktiviteettia riittää taas! Jospa nyt opettelen tv:n katselun salat ja rauhotun aloilleni.

Toinen kämppiksistäni muutti kesäksi lahteen ja toinen on ollut töissä/toisaalla, joten oon saanut puuhastella yksin kotosalla (lähinnä siivoillut). On ollut oikeestaan aika kiva olla täällä pajamäen kämpällä yksin. On tää vaan niin kotoinen (kantsuun verrattuna) ja siisti. Nautitaan nyt sit! Tekis mieli pistää partsi kuntoon ja hankkia sinne kalusteet, mutta tarvii lähtee autolla joku päivä metsästämään kalusteita. Pakko ottaa ilo irti omasta ajasta!

None But Burselves Can Free Our Minds

“Is it so bad, then, to be misunderstood? Pythagoras was misunderstood, and Socrates, and Jesus, and Luther, and Copernicus, and Galileo, and Newton, and every pure and wise spirit that ever took flesh. To be great is to be misunderstood.” | Ralph Waldo Emerson

Pitkästä aikaa perjantai-ilta vapaalla, joten hyppäsin Tampere-junaan

Nyt en oo hetkeen jaksanut kirjotella, kun on ollut yhtä sun toista. Hellekelit yllätti aikaisin ja tasokokeiden läpi alkoi vielä viikon mittainen kurssi koulussa.

Lämpimät ilmavirrat pisti pään sekaisin ja sinkoilin lentopallo kainalossa ympäri helsinkiä etsien Imatralaisten kaverien kanssa kenttiä. Käytiinkin lauttasaaressa pallottelemassa ja toisella kerralla löydettiin verkot itä-helsingistä kumpulasta. Kummallakaan kerralla ei pelattu vain omalla jengillä, koska muutkin pelaajat, kuin me, olivat löytäneet kesäpäivän onnensa kentiltä. Päätimme yhdistää voimavaramme isoksi peliksi.
Ehkä parasta kesässä, ja rantalentopallossa on se, että tulee juteltua ja pelailtua täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Vielä joku kerta uskallan lähteä yksin tai kaverin kanssa kentille pallon kanssa etsimään pelejä. Sitä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan!

Otin myös pyörän alleni pidemmälle matkalle, ja ihan vain vapaapäivän kunniaksi, ja herättyäni aikaisin lauantai-aamuna, laitoin rantakutsua ylle ja pyöräilin kotoa hietsun uimarannalle lepäilemään. Kilometrejä kertyi päivältä 18, joka on aika hyvä määrä!

Viimeinen viikko koulussa oli kieltämättä aika raskas. Paljon uusia juttuja olin sekaisin kun seinäkello. Työt siihen päälle ja aloin tuntea väsymystä. Minä, rauhaton sielu, joka ei ikinä lepää. Olin koulussa kuin zombi, jonka varmasti kaverini huomasivat. Olin jutellut mieltäpainavista asioista ja aloin miettimään kaikenlaista. Tuli hirveä olo, suorastaan alkoi ahdistaa.

Juttelin muutaman läheisen ihmisen kanssa ja tunsin saavani apua puhumisesta. Monesta ei usko, mitä kaikkea kuoren sisällä pitää. Yllätyin itsekin, miten joku vahva ihminen voi tuntea samoin. Puhumisestasain voimaa. Tuntui kuin vuori olisi purkautunut ja tuhka levinnyt luontoon, imeytynyt kasvustoon edelleen lannoittaen sen, josta se myöhemmin voi puhkea kukkaan. Tuli sairaan hyvä fiilis. Oikeasti, asioista pitää puhua. Vaikka ei halua muille sylkeä niskaan omia ahdistuksia, joskus se voi olla parempi kuulla myös muita samassa jamassa olevia.
Ahdistuksillani en puhu mistään opiskeluun liittyvistä asioista, vaan ihan muista asioista. Toivon todella vain kivaa kesää, ja opettelen rauhottumaan. Helppoa se ei tule olemaan, mutta toivotan itselleni roppakaupalla onnea matkaan!

Nyt vain haaveilemaan ja suunnittelemaan kesää, ja ennenkaikkea toteuttamaan suunnitelmia. 

Follow Your Dreams And Do Something

Katseltuani viime viikolla syksyllä 2013 tai oikeastaan loppukesällä otettuja kuvia, kun olin muuttamassa Savonlinnasta Helsinkiin, totesin että nyt on taas muutoksen paikka. Olin alkanut elää vähän huolettomampaa elämää, joka näkyi ulkomuodossani, sillä olin saanut vaivihkaa 6 kiloa painoa puolessa vuodessa. 

Ei siinä muuten mitään, mutta olin syksyllä nähnyt vaivaa ihannepainoni eteen ja tunsin voivani paremmin kun tiesin että olin päässyt tavoitteeseeni. Ymmärrän että koulu ja työt stressaavat ja urheileminen monta kertaa viikossa olisi jo melkoista suorittamista siihen päälle... Mutta nyt kesälomaan on pari viikkoa, joten tekosyitä ei ole! 

Ihan aluksi aloin muuttamaan ruokatottumuksia ja huomasin jo viikon jälkeen positiivisia muutoksia. Sunnuntaina aloitan detox-kuurin (puhdistuskuuri), joka kestää 20 päivää. Alkoholia, kahvia ja punaista lihaa tulisi välttää. Kokeilen kuurin ja kirjoitan sen toimivuudesta myöhemmin.

Mutta muihin asioihin. Sain pääsykoekutsun sisustusarkkitehdin koulutukseen. Jännittää ja mietityttää haluanko mahdollisesti keskeyttää opinnot ja aloittaa alusta. Tosin ammatissa, jossa oikeasti pääsen käyttämään luovuuttani ja olen hyvä.

Ainakaan en olisi käynyt taikkaria ihan vain omaksi ilokseni..!

Tällä viikolla minulla onkin tasokokeet, jotka näyttävät onko motivaationi riittäneet jalkaterapiaan, että olisin oppinut jotain. Ihan varmasti läpäiseminen tai reputtaminen tulevat vaikuttamaan motivaatiooni! Mutta jos jatkan jt:nä, on minulla plan B, jotta saan yhdistettyä alan unelmaani! ;)

sunnuntaisiivoilua ja viikkokatsausta

#newlife

Suunta parempaan päin! Nyt kun on reissut reissailtu, on aika palata normaaliin rytmiin.

Hamstrasin opteamilta kaikki mahdolliset työvuorot, joihin pystyin venymään, hylkäsin herkut sekä alkoholin ainakin kuukaudeksi, ja jätin ruokavaliosta pastat ja riisit pois. Pienten muutoksien myötä toivon saavani paremman fiiliksen. 

Terveysliikunnan kurssi alkoi koulussa ja tarkitus on laatia oma liikuntasuunnitelma. Jos nyt se maratooni vihdoin? Lisäksi minua kiinnostaisi elokuun lopussa järjestettävä midnight run Helsingissä. Kurssin myötä toivon motivaationi pysyvän yllä, sillä työt ja tentit syö helposti intoani ja saa kortisoolitasoni turhan korkeelle. Oon helposti stressaavaa tyyppiä.

Nike freet ja adidaksen verkkatakki lähti sellosta naistenpäivänä. Vihdoin sain ne kengät! Mutta kokojen kanssa nikellä on melkosta hakuammuntaa! Normaalisti 38-39 kenkiä käyttäneenä ostin miesten mallistosta 40½ kokoiset kengät. Tärkeintä kuitenkin on kenkien sopivuus. Kuka niitä kokoja kyselee?

Kävin kahdesti Kiilassa syömässä viikon aikana. Naistenpäivänä maistoin broileria pestokuorrutteessa ja toisella kerralla salaattilounasta buffetista. Muistaakseni "pieni" salaattiannos oli 10,95€, eli ei ollenkaan huono! Kiilasta saa hyvää ruokaa ja viikonloppuisin se muuttuu illan edetessä yökerhoksi saakka.

Meinasin hylätä leivän, mutta halusin hemmotella itseäni viikonlopun kunniaksi pekonilla, kananmunalla ja leivällä (jäi ehkä kanarian reissulta päälle). Hyvällä ruoalla jaksaa! Varsinkin nyt, kun oon tehnyt monta työvuoroa koulun lisäksi.

Kevät melkein saapui, kunnes takatalvi iski. Oli jo niin kivat kelit, lämpötilat kipusi yli kymmeneen ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, kunnes yhtäkkiä maa oli valkeana yli 10 cm kerroksesta lunta! Järkytyin.... Mutta jos pääsen vielä rinteisiin näiden lumien ansiosta, olen tyytväinen. On tälläkin takatalvella jokin tarkoituksensa.