Heräsin sateiseen vapaapäivään, ja sain puhelun ystävältäni Samulta että oon valittu jalkaterapian koulutusohjelmaan. Niin juuri siihen kouluun, mihin kaikkein vähiten uskoin pääseväni? Olin valmistautunut seuraavaan vuoteen töidenhakuprosessilla ja kaupungin päättämisvalinnoilla muutaman ärsyyntyneisyysahistuskohtauksen jälkeen, kun kerta toisensa jälkeen tuli tieto, että en ole päässyt opiskelemaan yliopistoon saati C vaihtoehtoon urheiluhierojaopistoon. Olin manannut kaikille huonosti mennyttä haastattelua Helsingin ammattikorkeakoulun pääsykokeessa, kun hain jalkaterapeutiksi. Kokeen jälkeen olisin voinut lyödä itseäni jollain päähän, sillä fiilis oli kauhea. En uskonut että tuun oikeesti valituksi, mutta toisin kävi. Näköjään murheen masentamana ja kaiken muka nähneenä pystyy yllättymään. Olin varma, että pääsen hierojaksi, mutta en terapeutiksi. Hierojaksi pääsin varasijalle 4-8 mutta terapeutiksi suoraan! I believe in miracles, ja lupaan että en enää ikinä sano varmaksi mitään.
Aamuisesta iloshokista selvinneenä kyynelkanavia puhdistaneena voin kertoa, että tämänpäivän sadekuuro ei pysty minua masentamaan! Unelmani oli päästä kouluun Helsinkiin, ja niin tein! Minusta tulee taas helsinkiläinen tyttö. En voi uskoa tätä todeksi! Vuosi nesteen ja hesen kassoilla oli jotain niin kauheeta, että en voi muuta kuin sanoa että oon nyt maailman onnellisin tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti