Music, Rhythm, Move

Aloitin viime viikolla valinnaisen kurssin, johon tykästyin heti. Sain tehtäväksi kirjoittaa, mitä nämä kolme asiaa merkitsee minulle ja miten ne näyttäytyvät elämässäni. Ei mennyt pitkää, kun sain asiat mielestäni tekstin muotoon.

Olen pienestä pitäen ollut musikaalisen esiintymisen ystävä ja muistan, kun siskoni kanssa rakensimme esiintymislavan katsomoineen vilteistä perheellemme pihalle. Siskoni rakasti laulamista ja minä puolestani tanssimista ja näyttelemistä. Olimme noin 7-vuotiaita, kun suunnittelimme ja harjoittelimme esiintymistä 5-6 henkiselle yleisölle.

Tanssiharrastuksen aloitin alakouluikäisenä, kun jaksoin jo polkea yksin pitemmän matkan tanssiharkkoihin. Pianoa soitin 6-12 vuotiaana, jonka seurauksena aina musiikkia kuullessani auton radiosta leikin soittavani pianoa käyttäen reisiäni pianona. Teen sitä joskus edelleen, kun kuulen tarttuvan biisin.

Alakoulussa olin liikuntaluokalla ja teimme videon, johon teimme tanssikoreografian Whamin last christmasin tahtiin. Esitimme sen myöhemmin koulun joulujuhlassa ja halusin olla eturivissä ja keskellä. Kun kyseessä oli tanssi, halusin olla keskipisteenä. Ehkä tämän innoittamana myös voin selittää itselleni sen, miksi halusin keksiä koulun conwiin, eli bileisiin, tanssiesityksen, jonka esitimme koko koululle. Saimme jopa savukoneet mukaan esitykseen! Se oli lapsuuteni huippuhetki, sillä olin itse valinnut kappaleen ja tehnyt siihen tanssin, jonka opetin muille. Musiikki, rytmi ja liike merkitsi minulle taitoa, josta pystyin olemaan ylpeä.

11-vuotiaana tutustuin poikaan, joka omisti rummut. Hän opetti minua useita kertoja soittamaan rummuilla, jopa niin hyvin, että musiikinopettaja antoi minulle yläkoulussa 10 rumpukokeesta. Pysyn helposti rytmissä, eikä musiikissa ollut ongelmaa pysyä mukana. Niin soittaessa tai liikkuessa, vaikka uutta olisikin. Yläkoulussa valitsin musiikin ja liikunnan valinnaisiksi, sillä molemmat olivat lähellä sydäntäni. Olen aina ollut luova ihminen, jonka toteuttamisesta saan itselleni mahtavan fiiliksen.

Yläkoululaisena pelasin lentopalloa samaan aikaan, kun harrastin nykytanssia. Tanssi oli aikaa, jossa sai ajatukset muualle ja keskittyä itseensä. Tanssiessa oli parasta antaa mennä, sillä siinä koko vartalolla yhtyi musiikkiin. Itsetuntoni kasvoi tanssin avulla hurjasti. Kotona omalla ajallani keksin koreografeja, aivan kuten lapsena. Kukaan ei vain ikinä nähneet tanssimistani. Valitsin usein lempikappaleeni ja käsittelin tunteeni tanssimalla. Jos olin suuttunut, turhautunut, masentunut, tanssin aina negatiiviset tunteet pois. 

Olen hyvin positiivinen ja energinen ihminen, joten joka ainoan kerran, kun tunnen surullisia tunteita, haluan tanssia tai jumpata. Saan rytmisestä liikkeestä energiaa. Rakastan haastavia koreografeja, joiden oppimisen jälkeen oloni on energinen ja voimakkaampi. Yläkouluaika oli myös henkilökohtaisesti minulle rankkaa, koska koin rankkoja hetkiä. Muutin 6-vuotiaana Helsingistä Imatralle, joka toi omia haasteita sopeutumiseen. Perheasiani menivät uusiksi. Käsittelin tunteeni liikkumisen kautta.

Harrastin 15-vuotiaana myös teatteria, jossa keksimme pienesitykset jokaisen harjoituksen päätteeksi. Harkat kestivät tunteja, jonka alussa tanssimme lämmittelyksi, leikimme ja teimme improja. Käytimme paljon musiikkia fiiliksen luomiseksi ja oman kehon muuttamiseksi instrumentiksi.

Muutin pois kotoa, kun olin täyttämässä vasta 16 vuotta. Kiinnostuin taidelukiosta Savonlinnassa, jossa pääsisin hyödyntämään luovuuttani. Lukion alettua tajusin, että oli olemassa oopperamusiikki-linja, mutta en halunnut vaihtaa kuvataidepuolelta enää sinne. Tanssiakaan en osannut lähteä Savonlinnassa harrastamaan, mutta kävin muutaman kerran viikossa zumbaamassa. Syksyn pimenevinä päivinä ja ylioppilaskokeisiin lukiessa oli parasta välillä mennä tunnille ja tanssia itselleen energisempi olo. Vaikka sadepilvet taivaalla möllöttivät, en kiinnittänyt niihin tunnin jälkeen huomiota.

Wanhojen tansseissa pääsin hyödyntämään jälleen esiintymisinnokkuuttani. Yhdessä ystäväni kanssa suunnittelimme lopputanssin, jonka vedämme yleisölle. Niimpä kehitimme yhden kappaleen pituisen esityksen, jonka opetimme ensin ryhmällemme wanhoissa tanssimme eturivissä kavereiden tueksi.

Musiikki, liikkuminen ja rytmi yhdessä ovat mielestäni ihmiselle tärkeitä asioita. Niiden avulla itsensä ilmaiseminen ja arjesta selviytyminen ovat helpompaa. Myös kaltaisiaan ihmisiä voi löytää musiikin ja liikkeen avulla. Muutama hyvä ystäväni on tutustunut minuun yhteisen tekemisen kautta ja samojen innostuksien kautta. Minusta on ihanaa nähdä, kun joku voi antautua musiikille ja liikkua, kuin ketään ei näkisi. Rytmi on asia, jolla voi ilmaista eri nopeudella olotilasta ja siitä eroon pääsemisestä. Nopealla rytmillä saa energiaa ja ikävät asiat pois, hitaalla levollisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Musiikilla saa kuuloaistin aktivoitumaan niin, että se torjuu muita aisteja, jotka aistivat jotain negatiivista. Liikkuminen on parasta ilmaisutapaa. Sillä voi sanattomasti puhua.

Halusin liikunnanohjaajaksi, mutta uskoin liikaa mitä muut sanoivat työttömyydestä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että omia vaistojaan ja halujaan kannattaa kuunnella. Haluan edelleen tämän koulun jälkeen opiskella liikunnanohjaajan koulutuksen. Olen miettinyt vaihtoehtona jotain ryhmäliikunnanohjaajan kurssia, mistä pääsee kuntosalille suoraan ohjaamaan, tai sitten ammattiopistotasoisen. Halusin pitkään myös fysioterapeutiksi, jonka työssä voisin ohjata jumppia ja vetää ryhmiä, mutta pääsin jalkaterapeutiksi. Voisin yhdistää hyvin ammattini, tai tehdä kahta työtä. Kaksi läheistä ystävääni opiskelee nyt liikunnanohjaajaksi ja olen huomannut, kuinka iloinen heidän puolestaan olen, kun opiskelevat sellaista alaa. Olen myös huomannut, miten kaihoisaksi se oloni saa, sillä haluaisin heidän paikalleen. Vuosi sitten hain metropolian ryhmäliikuntakoulutukseen, mutta sain samana kuukautena töitä ja arkeni oli liian kiireistä, jonka takia jouduin jättämään koulutuksen pois. Jos sama koulutus alkaa syksyllä taas, aion osallistua!

I want to achieve my goals