Kun ajatukset ovat jalkoja nopeammat

Kellot siirrettiin kesäaikaan ja viikonlopun pikkutunneille valvominen verotti maanantaista oloa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan edes kahvi ei vienyt väsymystäni, joka selittää sen, että minulla on aikaa kirjoittaa vihdoin blogiin. Tänään poikkeuksellisesti vietän koti-iltaa loskaisen takatalven tuoman masennuksen takia.

Elämäni on ollut koko alkuvuoden kiireistä, tai jos ollaan rehellisiä, niin koko opiskeluajan. En ole ehtinyt pysähtyä hetkeksi miettimään juuri mitään. Tajusin myös, etten ole pitänyt oikein ystäviinikään yhteyttä, keitä nään muutenkin harvemmin. Katsoin kalenterini tämän viikon aukeamaa ja mietin, mihin väliin sijoitan kuntosalin tai edes riittävät yöunet. Puhumattakaan mistään netflixin katselusta, joka olisi kiva bonus jatkuvan ajattelun vastapainoksi. Koulussani on käynnissä harjoittelu, joka vie aikaa myös koulun ulkopuolelta ja uusi työ omia haasteitaan. Myös pitkä bussimatka lyhentää päivän pituutta, koska aikaa joutuu järjestämään matkoihin ja riittäville unille.

Bussimatkoilla kouluun tai töihin, joka on muuten yleensä 25 km, heitän musiikit korville ja tuijotan ikkunasta ulos. Heitän mieleni vapaalle ja huomaan ensimmäisenä alkavani suunnitella elämääni. "Ensiviikolla oli yksi vapaa ilta töiden ja koulun jälkeen, enkä mee ees aikaisin kouluun, pitäisikö sillon kenties nähdä ystävää keskustassa... Vai pitäisinkö siivousillan, joka kuitenkin on ensiviikolla edessä?" 

Sellainen mie oon, elän tänään jo huomista päivää, kaikki narut käsissä. Välillä jatkuva suunnitteleminen, aikataulujen sovitteleminen töiden ja ystävien välillä, tuo paineita, sillä haluan kaiken menevän mahdollisimman helposti. Vaikka stressaankin helposti, uskon pohjimmissani kaiken järjestyvän, joka tekee minusta rennomman. Okei myönnän, että pyrin monesti täydellisyyteen ja kontrolloin jatkuvasti elämääni, mutta ilman sitä piirrettä, olisin elämässäni kusessa. Usein suunnittelen myös plan B:n, jolla vältän pettymisen ja pystyn taas tekemään jotain mielekästä kiireisessä elämässäni.

Osaan käyttää jokaisen ylimääräisen puolituntisen johonkin tärkeään.  Saatoin joskus huomata ärsyyntyväni, jos näin vaikka poikaystävän heittäytyvän sohvalle, vaikka miljoona hommaa saisi pienellä vaivalla tehtyä alta pois. Tuntui, että laiskuus vie kokonaan hyvän mielen palkinnon. Ja hyvä mieli tuntuu nykyään olevan monelle kultaakin arvokkaampi asia. Mutta nykyisin hyväksyn sen, että vain voin varmasti tietää, mikä minulle itselleni tuo hyvän fiiliksen. Ei kaikkia kiinnosta, onko sohvapöytä tavaroista ja pölyistä jatkuvasti siivottu, tiskinurkka tyhjä, tai peti pedattu. Mutta minulle se on tärkeää. 

On tilanteita, kun tuntuu etten saa mitään aikaiseksi ja voin olla ylpeä, että edes joka aamu jaksan pedata sen hemmetin sängyn. Ja siivota ne vaatteet lattialta.

Myös se, että pyrin onnellisuuteen, on vastoinkäymisten kautta opettanut paljon. Suunnitelmallisuus tuo paljon pettymyksiä, jotka kuuluvat monien muiden negatiivisten tunteiden kanssa elämään. Pettyminen voi viestittää, että asia oli minulle tärkeä, tai olin luottanut liikaa suunnitelmaani. Itseensä luottaminen on tärkeää, mutta se ei riitä, kun suunnitelmissa on muista riippuvia tekijöitä. 

Koko viime viikko on hyvä esimerkki suunnitelmien kariutumisesta. Lähes kaikki suunnitelmat vapaa-ajalleni peruuntuivat muiden toimesta, paitsi viikonloppuna järjestetty Hupellusmiitti. Silloin lähdin pitkästä aikaa viihteelle Helsingissä. Koska koko viikko oli ollut yhtä hemmettiä, nautin lauantaista senkin edestä. Pakko myöntää, että olin ansainnut ne suunnitelmien kariutumiset, sillä ilman niitä olisin saattanut väsyksissäni vaikka skipata koko lauantai-illan ja jättänyt samalla kivan illan väliin. Sainpahan muutaman extratunnin aikaa elämässäni rauhoittumiseen ja pitkälle suihkuhetkelle, kelpaa!

Kontrollifriikin hyvä muistisääntö suunnitelmien kaatumisessa on 1) luoda pirun hyvä backplan, joka korvaa ensimmäisen tai 2) laskea kymmeneen, purkaa olo urheiluun 3) hyväksyä tilanne ja miettiä sitten vaikka sitä parempaa huomista tai paras, eli 4) hyväksyä, että ei pysty itse vaikuttamaan tilanteeseen ja olla oikeastaan ajattelematta mitään. Avata se netflix ja lopettaa turha murehtiminen!