Oon aina ollu semmone, et kiinnostun tietystä asiasta kausittain. Alotan uuden harrastuksen, kehityn siinä, oon täysillä harrastuksessa ja unohdan kaikkea muuta siinä sivussa.. sitten tulee tauko harrastuksessa, kokeilen jotain uutta, ja teen sitä vaihteeks täysillä. Kunnes oon kyllästyny uutee harrastuksee, alotan jälleen uuden, ja uuden....ja uuden...kunnes oon kerenny kokeilemaa vaikka mitä, ja palaan ensimmäiseen tuttuun ja turvalliseen harrastukseen muistaen taas miten ihanaa se on!
Harrastus voi olla vaikka piirtäminen. Koen itteni tosi luovaks ja piirrän kertakerralta hienompia kiekuroita ja kerkeän suunnittelemaan omia vaatekuoseja, tapettikuvioita, teekuppeja..ja vaikka mitä. Mutta sitten kyllästyn ja katon vihkoa täynnä mustetta. Mihin oisin voinu tuonki ajan käyttää.. Lehtien lukemiseen? Noniin, oon sitten seuraavaks innostunu lukemaan terveyslehtiä (lempparini kauneus&terveys) ...mutta kunnes avokadojutut alkavat tympiä, nappaan lehtipisteestä trendin ja kattelen muotikuvia. Lehdet vaihtuu valokuvaamiseen. Kuvien inspiroimana valmistaudun metsäretkelle tai ryhdyn pystyttämään valokuvastudiota paikalle. Ystäväni Anna voi tietää, että minusta ei kuulu kuukauteen, kunnes soitan yhtäkkiä ja pyydän valokuvauspartnerini messiin! Näin me toimitaan, molemmat ehkä vähän taideihmisinä tottuneina toimimaan tilanteissa innovatiivisesti yllättäen. Onneks joskus valokuvausfanaatikkona hankin laadukkaan järjestelmäkameran.... harrastus joka kerran kuussa vie mukanaan. Ennen tosin enemmän... mutta kun metsissä on rämmitty, mieleni tekisi pukea lenkkarit ja juosta. Tehdä joku ylipitkä lenkki piiitkästä aikaan! Ai että juokseminen on taas mukavaa. Viikon verran käyn lenkillä joka päivä, seuraavat kaksi viikkoa jokatoinen päivä, ja sitten en ehdikkään lenkille, kun tulee muuta menoa. Kiinnostun vain pyörimään hetkeksi kavereiden kanssa. Tauon jälkeen tunnen itseni totaalisen laiskaksi ja saamattomaksi, ja pakottaudun rakkaan urheiluharrastuksen pariin. Urheilu näistä jutuistani on ainut, josta ei tuu yli kahden viikon taukoa. Terveys on miulle elämäntapa. Voin vaan niin paljon paremmin, kun henki kulkee ja jaksan pomppia rappusia ylös. Shoppailukin helpottuu ;--)
Sitten on liuta harrastuksia, tai pikemminkin normiaskareita, joissa vaihtelen tekotapaa. Ruoanlaitto muunmuassa. Saatan käyttää joskus aikaa parikin tuntia maukkaan annoksen valmisteluun, toisinaan paistan nopean munakkaan pannulla. Joskus leivon mielialan mukaan, iloisena kookostummasuklaakaakaomuffinseja, daimnougatraekeksejä...tai muita ihmeellisiä omasta päästä keksittyjä herkkuja, kun taas vähemmän iloisena teen jonkun terveysleivän. Iloisena sallin herkuttelun ja herkuttelu ei soimaa omatuntoa, mutta surullisena syön terveellistä ruokaa, jonka jälkeen uskon voivani paremmin. Terveellinen ruoka ravitsee ja tuo kropalle hyvän olon. Sitä myötä myös itselle! Herkuttelu väsyttää jälkikäteen..
Kun aloitin bloggaamisen, tiesin että ensin haluan kirjoittaa joka päivä, mutta hillitsin ja lupasin itselleni, että postaan jo heti alussa harvemmin, jotta tälle harrastukselle ei käy niinkuin monelle muulle yllämainitulle. On harrastuksia, joista haluan pitää kiinni,.. harrastuksia jotka ei tule ja lähde kuin syklonit atlantilta kohti mannerta tuoden sateet mukanaan. Sateet on niitä harrastuksia. Ensin kauhea rankkasade ja ravaan salilla kuin mielipuoli, sade laantuu ja jatkaa matkaa huveten johonkin venäjälle, ja olen ripustanut lenkkarit naulakkoon odottamaan kahden viikon päästä seuraavaa syklonia. Kaikissa meissä on tätä piirrettä. Mutta niin se pitää ollakin, tai kyllästyy.
Bloggaaminen on aika hauskaa. En tiiä lukeeko tätä kukaan oikeasti, mutta saapahan johonkin kirjoteltua ajatuksia, joita päässä pyörii. Ehkä se sitten jotakuta kiinnostaa. Ehkä miun kavereita, kenen kanssa näistä kahvipöydässä tulee puhuttua.
Kirjoitettua paljon harrastuksista, kyllästymisestä, uuden kokeilusta ja palaamisesta, tajusin että eikös ihmissuuhteet oo vähän sama juttu. Väitän, että kukaan ei jaksa jatkuvasti yhtä naamaa koko aika! Miulla on laaja ystäväpiiri, oikeastaan turhankin laaja, sillä en kerkeä millään pitää kaikkiin yhteyttä. Osa parempi ystävä on jäänyt niin, kelle muistaa toivottaa hyvät joulut ja vaihtaa aina silloin tällöin kuulumiset. Loppujen profiilikuvasta tai julkaisusta facebookissa lähinnä tykätään. On ihmisiä, kenen kanssa pyörin tiettyinä aikoina enemmän. Uskon et se johtuu siitä, että kiinnostun eri asioista eri aikaan. Kun terveysvimma iskee päälle, en soittele kotona viihtyville sohvaperunoille tai alkoholista innostuville, vaan sille, joka jakaa pian reisissä tuntuvat maitohapot kanssani! Oon onnellinen, että miulla on kolme sellasta ystävää, joilla on hurjasti samoja kiinnostuksen kohteita. Syventää ystävyyttä hurjasti, kun voi tehdä muutakin, kuin juoruilla, kattoa leffaa tai bilettää.. mutta bileystäviä kaipaan silloin, kun haluun vaan oikeesti bilettää. Siksi viikonloppuna puhelinnumeroon näppäilen sen numeron, kenen kanssa tanssilattian valloitus on hauskinta. En oo koskaan uskonu, että yhden ihmisen kanssa voi tehdä kaikki jutut ja jakaa kaikki kokemukset. Siks miulla on 3 parasta ystävää. Yks imatralla ja kaks savonlinnassa.
Huh...... jo oli illan syvälliset ajattelut taas ! Ja maanantai. Ja ilta. Tiiän jo miks tykkään blogata maanantaina. Aina joka viikon alussa siivoan ja päätän pitää elämän järjestyksessä. Järjestys on sitä, että pyykit on pesty, työasiat kunnossa, ruokaa jääkaapissa, jumpat varattu ja blogi päivitetty. Ajattelin vaihtaa blogin nimeks jotain maanantaihin liittyvää sen kunniaks! Maanantai on viikon paras päivä. ;-)
Hyvää alkavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti