Huih, niin se vaan tulee. Aika hyvästellä Savonlinna ja miettiä viimeisimpiä neljää vuotta. Reilun viikon päästä muuttokuorma tulee hakemaan minua ja tavaroita viimeisen kerran Savonlinnasta. En enää muuta vain pariksi kuukaudeksi toiselle kaupungille töihin ja palaa takaisin savoon, vaan lähden ihan oikeasti nyt pois. Kukaties vaikka asettumaan pääkaupunkiseudulle, kuten äitini ja hänen sisarensa perheineen oli tuumannut...
Olen kenties savolaistunut vähän, mutta etelä-karjala ja sen murre ei lähde minusta ikinä pois!
Iha hito hyvä juttu! Todennäköisesti alan kuulostaa pelottavasti pääkaupunkiseutulaiselta kohta, mutta oonkin aina ollut sellainen, joka vaihtaa puhetapaa paikan ja henkilön mukaan. Maassa maan tavalla! Hienoa minusta on, että olen saanut kokea elämäni aikana kaikenlaista, varhaista itsenäistymistä tuntemattomalla paikkakunnalla ja selviytymistä arjen pienistä asioista. Olen pohtinut perheen ja ystävien tärkeyttä ja ymmärtänyt asioita uudessa valossa.
Sain käydä hienon lukion, jota en arvostanut sitä käydessäni, ennenkuin eksyin lukiolaisliiton tapahtumiin. Ymmärsin miten etuoikeutettu olin erikoislukiossa, jossa kaikki oikeasti toimii. Saimme vaikuttaa itse asioihin, opettajamme ja rehtorimme huolehtivat meistä, saimme joustoa monessa koulunkäyntiin liittyvässä asiassa, tunneillamme kaikilla oli keskittymisrauha ja tilat olivat siistit, sekä opetusvälineet ajan tasalla. Meillä oli myös paljon aktiviteettia koulun ajalla, kuin ulkopuolella, ja paljon yhteisiä reissuja. Ihan mahtavaa! Jälkikäteen katsottuna, suosittelen taidelukiota lämpimästi kaikille taiteesta kiinnostuneille. Tapasin hienoja ihmisiä ja pääsin eroon ennakkoluuloistani erinäköisiä ihmisiä kohtaan. Lukiolaisliiton kautta tutustuin myös monenmoiseen kulkijaan ja oli siistiä nähdä niin intohimoista paneutumista liiton toimintaan, kuin lukiolaisten etuihin!
Nyt kun minulla on enää viikko aikaa pakata kimpsut ja kampsut kasaan, voin myöntää että jännitän iha hitosti tulevaa. Muuttaa pois yksiöstä kolmen soluun helsingin kannelmäkeen ja aloittaa uudessa koulussa ja tavata uusia ihmisiä. Aloittaa uusi harrastus todennäköisesti ja alkaa tekeä ihan erilaisia asioita, kuin nyt. En voi edes kuvailla tätä fiilistä! En voisi enempää kaivata tätä elämänmuutosta, kuin nyt.
Savonlinnassa jään kaipaamaan kyllä yhtä henkilöä yli kaiken, vuoden aikana läheiseksi tullutta ystävää, kenen kanssa oon jakanut ihmissuhdekiemurat ja sen ilot ja surut, kuin vaatteet, hupparit ja kengät, ravintolalaskut, sipsipussit ja suklaalevyt,.. hyvät ja huonot jutut.. lenkkipolut,.. sängyn, sanomalehden,.. monet baari-illat...ulkomaanmatkan.. Ja jopa työpaikan! Tälläsiä helmiä ei joka päivä vastaan kävele. Joten jos sinulla on ystävä, kenen kanssa olet jakanut samoja asioita, muista arvostaa häntä! Äläkä ikinä unohda, kuten minäkään en. :-) Kaikki varmasti tietää kenestä on kyse,.. no ruotsalaisesta siskostani Ingastani ! Paita&peppu ystäväni, kävelevä katastrofi ja troubletwinsisterini!!
