maanantaitarinoita

maanantaitarinoita

16. marraskuuta 2014

tänään aion nauttia joka hetkestä

Yritin yksi päivä kirjoittaa tänne jotain ajatuksia, joita mielessäni oli pyörinyt jo aikaa, mutta turhauduin, kun en saanut tekstiä aikaan. Sitten suljin selaimen ja annoin itselleni anteeksi, sillä väkisin väännetty ja yrittämällä yritetty ei aina ole se paras vaihtoehto.

Heräsin tänään puoliltapäivin, joka ei ollenkaan ole tavanomaista. Kävelin sohvalle ja avasin tv:n tuomaan eloa huoneeseeni. Tunnin sohvalla puoliunessa maattuani tuli epätavallinen, mutta samaan aikaan raukea olo. En ole kuukausiin harrastanut sohvalla loikoilua saatikaan elänyt näin aikaansaamatonta elämää. Minulla on vielä opettelemista jatkuvan kiirehtimisen ja aikatauluttamisen vähentämisessä oman stressin ja hyvinvointini kannalta, mutta tämä oli jo selkeä askel eteenpäin.
Jokatapauksessa, annettuani itselleni aikaa syödä aamiaista lähes tunti sunnuntaihesarin kanssa ja lupa pukea päivävaatteet päälle vasta iltapäivällä, huomasin ajatusmaailmani valaistuvan. Sain mieleeni kivoja ajatuksia, kuten läheisten yllättäminen, positiivisiin asioihin keskittyminen ja itsensä hyväksyminen tilanteessa kuin tilanteessa. Luulen, että aurinkoisella kelillä viikonlopulla takanani siihen on suuri vaikutus. Olin nimittäin vihdoin ja viimein tutorleirillä, jossa olisi kuulunut olla jo puolisen vuotta sitten.

Vuosi sitten mietin tutorleirille hakemista ja hupelluksen reissuihin lähtemistä. Hupellus kaatui, kun matkakaverini joutui perumaan ja tutorkoulutus kaatui empimiseen, jonka jälkeen myöhästymiseen. Tänä vuonna hupellusreissua olin jo maksamassa, mutta päätin lähteä toiselle reissulle samaan aikaan ja miettiä hupellusta keväällä, kun pääsee halvemmalla. Tutorkoultuukseen osallistuin ja onneksi, sillä leirillä pääsin tutustumaan kaltaisiini ihmisiin ja puhumaan itselleni tärkeistä asioista.
Osallistuin leirin jatkoille amarilloon, mutta pidin lupauksen itselleni, että en lähtisi "juhlimaan". Jokatapauksessa yllätyin kuulessani, että oli hienoa, kun tulin kuitenkin paikalle, vaikka en juonutkaan. Se oli mielestäni kiva huomio, sillä monesti tuomitaan, kun ei osallistuta pään täyten vetämiseen. Minulla kun oli ollut mainio leiri taan selvinpäin, niin miksi en voisi toisena päivänä olla heidän kanssaan selvinpäin?

Tänä aamuna sitten, kun sain rauhassa olla, eikä kukaan minua mihinkään vaatinut, ajattelin rakkaita ihmisiä. Vähän aikaa sitten ymmärsin itsessäni asioita ja samalla tiedostin ettei mikään pysyvältä näyttävä asia välttämättä pysykään. Olin vähän aikaa sitten opiskelijaristeilyllä, jossa oli valtavan hauskaa. Risteilyn jälkeen mietin ihmissuhteita, sillä luokkakaverini olivat eri hytissä ja itse olin fuksieni kanssa, joista on tullut minulle tärkeitä ihmisiä. Ihmissuhteet muuttuvat ajan myötä, eikä siihen aina voi vaikuttaa. Tunteet elää tilanteessa ja aina saa huomata yllätyksiä, kuten nytkin sain huomata. Olen huomannut, että elän vaiheessa, jossa en ole varma mihin suuntaan ihmissuhteeni menevät, mutta tiedän, että tapahtuu mitä tapahtuu, kaikelle löytyy tarkoitus. Aion hypätä aaltoihin ja odottaa, minne minua kuljetetaan. Haluan nyt vain katsoa mitä tuleman pitää, sillä haluan nauttia hetken paikoillani.

En muista, milloin olisin ollut näin syvällinen. Nyt kun kaikki on saatu mielen syövereistä pois, nostan katseeni näytöstä, otan kasvoilleni leveän hymyn, sillä tänään aion olla iloinen kaikesta, mitä minulle on tapahtunut ja mihin olen saanut vaikuttaa. Seuraavaksi aion nauttia ulkoilmasta käymällä kaupassa, ostamalla tarpeet lempiruokan aineksiin ja valmistaa tunteella tehtyä ruokaa. Mukavaa talven odotusta ja sunnuntaista vapaapäivää!
risteily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti