maanantaitarinoita

maanantaitarinoita
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietteet. Näytä kaikki tekstit

16. marraskuuta 2014

tänään aion nauttia joka hetkestä

Yritin yksi päivä kirjoittaa tänne jotain ajatuksia, joita mielessäni oli pyörinyt jo aikaa, mutta turhauduin, kun en saanut tekstiä aikaan. Sitten suljin selaimen ja annoin itselleni anteeksi, sillä väkisin väännetty ja yrittämällä yritetty ei aina ole se paras vaihtoehto.

Heräsin tänään puoliltapäivin, joka ei ollenkaan ole tavanomaista. Kävelin sohvalle ja avasin tv:n tuomaan eloa huoneeseeni. Tunnin sohvalla puoliunessa maattuani tuli epätavallinen, mutta samaan aikaan raukea olo. En ole kuukausiin harrastanut sohvalla loikoilua saatikaan elänyt näin aikaansaamatonta elämää. Minulla on vielä opettelemista jatkuvan kiirehtimisen ja aikatauluttamisen vähentämisessä oman stressin ja hyvinvointini kannalta, mutta tämä oli jo selkeä askel eteenpäin.
Jokatapauksessa, annettuani itselleni aikaa syödä aamiaista lähes tunti sunnuntaihesarin kanssa ja lupa pukea päivävaatteet päälle vasta iltapäivällä, huomasin ajatusmaailmani valaistuvan. Sain mieleeni kivoja ajatuksia, kuten läheisten yllättäminen, positiivisiin asioihin keskittyminen ja itsensä hyväksyminen tilanteessa kuin tilanteessa. Luulen, että aurinkoisella kelillä viikonlopulla takanani siihen on suuri vaikutus. Olin nimittäin vihdoin ja viimein tutorleirillä, jossa olisi kuulunut olla jo puolisen vuotta sitten.

Vuosi sitten mietin tutorleirille hakemista ja hupelluksen reissuihin lähtemistä. Hupellus kaatui, kun matkakaverini joutui perumaan ja tutorkoulutus kaatui empimiseen, jonka jälkeen myöhästymiseen. Tänä vuonna hupellusreissua olin jo maksamassa, mutta päätin lähteä toiselle reissulle samaan aikaan ja miettiä hupellusta keväällä, kun pääsee halvemmalla. Tutorkoultuukseen osallistuin ja onneksi, sillä leirillä pääsin tutustumaan kaltaisiini ihmisiin ja puhumaan itselleni tärkeistä asioista.
Osallistuin leirin jatkoille amarilloon, mutta pidin lupauksen itselleni, että en lähtisi "juhlimaan". Jokatapauksessa yllätyin kuulessani, että oli hienoa, kun tulin kuitenkin paikalle, vaikka en juonutkaan. Se oli mielestäni kiva huomio, sillä monesti tuomitaan, kun ei osallistuta pään täyten vetämiseen. Minulla kun oli ollut mainio leiri taan selvinpäin, niin miksi en voisi toisena päivänä olla heidän kanssaan selvinpäin?

Tänä aamuna sitten, kun sain rauhassa olla, eikä kukaan minua mihinkään vaatinut, ajattelin rakkaita ihmisiä. Vähän aikaa sitten ymmärsin itsessäni asioita ja samalla tiedostin ettei mikään pysyvältä näyttävä asia välttämättä pysykään. Olin vähän aikaa sitten opiskelijaristeilyllä, jossa oli valtavan hauskaa. Risteilyn jälkeen mietin ihmissuhteita, sillä luokkakaverini olivat eri hytissä ja itse olin fuksieni kanssa, joista on tullut minulle tärkeitä ihmisiä. Ihmissuhteet muuttuvat ajan myötä, eikä siihen aina voi vaikuttaa. Tunteet elää tilanteessa ja aina saa huomata yllätyksiä, kuten nytkin sain huomata. Olen huomannut, että elän vaiheessa, jossa en ole varma mihin suuntaan ihmissuhteeni menevät, mutta tiedän, että tapahtuu mitä tapahtuu, kaikelle löytyy tarkoitus. Aion hypätä aaltoihin ja odottaa, minne minua kuljetetaan. Haluan nyt vain katsoa mitä tuleman pitää, sillä haluan nauttia hetken paikoillani.

En muista, milloin olisin ollut näin syvällinen. Nyt kun kaikki on saatu mielen syövereistä pois, nostan katseeni näytöstä, otan kasvoilleni leveän hymyn, sillä tänään aion olla iloinen kaikesta, mitä minulle on tapahtunut ja mihin olen saanut vaikuttaa. Seuraavaksi aion nauttia ulkoilmasta käymällä kaupassa, ostamalla tarpeet lempiruokan aineksiin ja valmistaa tunteella tehtyä ruokaa. Mukavaa talven odotusta ja sunnuntaista vapaapäivää!
risteily

3. tammikuuta 2014

2014

Niin se vuosi vaihtui taas. Ja niin paljon tapahtui menneen vuoden aikana joista ottaa opiksi ja joista olla ylpeä. 

Nyt vaihtui kalenterivuosi, jonka takia kaikki houhottavat uuden vuoden lupauksista. Minusta silti tuntuu, että vuoteni vaihtui syksyllä, jolloin käänsin uuden lehden elämässäni. Mutta tein silti lupauksia, koska se kuuluu asiaan. Olipahan ainakin jotain mitä odottaa tältä uudelta vuodelta! 

Oli hauskaa huomata kuinka moni tuli kysymään mitä lupauksia tein. Taisin vastata jokaiselle vähän eri tavalla, koska lupasin itselleni aika paljon! Sain hyvään aikaan parhaalta ystävältäni elämäntapakirjan, jossa vakuutetaan elämänlaadun olevan täysin itsestä kiinni, joten otan haasteen vastaan asenteen ja elämäntapojen muuttamiseksi! 

Lupaan itselleni paremman vuoden, niin ympäripyöreältä kuin se kuulostaakaan. Lupaan myös, etten totaalikiellä itseltäni mitään, koska silloin en voi tuntea olevani rajoitettu. Lupaan kuunnella enemmän kehoani ja mieltäni. Ja mikä tärkein, lupaan panostaa opiskeluun. Lupaan uskoa selviäväni kaikista hasteista, kunhan vain päätän niin! Lupaan tehdä niitä asioita joista tykkään, enkä vain jättää niitä suunnittelun tasolle. Lupaan myös tehdä asioista joista tykkään, ilman että se on riippuvainen jostain toisesta ihmisestä. Lupaan myös, että karsin elämästäni asioita, joista olen huomannut koituvan vain harmia. Ja keskityn siirtämään katseeni eteenpäin.

Hyvää ja parempaa uutta vuotta 2014 kaikille! Itselleni tästä vuodesta tulee erinomainen.

2. joulukuuta 2013

harrastusta etsimässä

December

Näin viime yönä unta, että menin tanssitreeneihin. Olin aikeissa mennä ensin säbätreeneihin, jonka bongasin nimenhuutosivuilta, mutta sitten päädyin streetdancen tunnille. Kaksituntisen tanssitreenin jälkeen olin intoa täynnä ja tunsin löytäneeni sen juttuni. Tanssi sujui kuin luonnostaan ja itsetunto oli huipussaan... Kunnes heräsin uuteen aamuun. Aamuun, jona olin päättänyt lähteä katsomaan säbätreenit.

Pelonsekavin ja jännittynein fiiliksin suuntasin julkisilla kohti treenejä, vaikka olin empinyt kaksi tuntia menoa. Olen sanonut monesti, että empiminen ei ole hyvä merkki tulevasta. Olen myös sanonut, että vaistoihin pitää luottaa. Mutta päätin lähteä, sillä olin miettinyt asiaa jo jonkun aikaa ja saanut myös tutulta mailan lainaan. Ei voi tietää jos ei kokeile! Niimpä lopputuloksena oli sitä mitä vähän odotinkin, taso oli liian korkea minulle, joka haluaa harrastaa ja pitää myös vähän hauskaa. Muut olivat harrastaneet jo vuosia, joka näkyi. Heidän motivaationsa oli huipussa ja he ottivat pelin tosissaan. Ikävä kyllä tästä joukkueesta ei löytynyt minulle paikkaa, mutta tulipahan hiki! Pääsi tekemään vähän jotain erilaista. Ei siinä, etten viihtyisi joukkueessa, mutta treeneissä tuli omituinen fiilis. Sellainen, että en kuulu tähän porukkaan. Seuraavaksi käyn katsastamassa lentopallotreenit, mikäli löydän sopivan.

Onneksi pääkaupunkiseudulla ei ole vaihtoehdot vähissä!

after training

Starbucks frappucino mocha 

oloasu stadiumista alle 50€ !

ja sitten sunnuntaina menin taas perinteiseen tapaan serkkujeni iloksi yövisiitille...



26. lokakuuta 2013

appreciate

throwback last weekend

Syyslomaa odotettiinkin. Sovittiin Inkan ja Nooran kanssa minun Savonlinnaan tulosta, enkä malttanut odottaa lähtöpäivän koittamista. Mikä ikävä näitä naisia olikaan ollut, kun olimme viimeeksi elokuun lopulla nähneet! Tai ylipäätään pienenmmän kaupungin meininkiä. 

Kimppayövyimme Nooran yksiössä sohvilla ja vietimme kaiken ajan yhdessä. Lomaan kuului niin juorujen päivittelyä, rentoutumista television ääressä herkkujen kera, lauantainen runsas brunssi, käppäilyä, kahvittelua, jääkiekkomatsia sekä vähän vihreää boolia. Palasin tällä viikolla Savonlinnan reissulta, ja tein pienen katsauksen itseeni.


girls out Savonlinna
Girl's night, saturday brunch, first snow, bowling and best friends

Taas jotain mistä ottaa opiksi.

Päädyt tilanteeseen, jossa joudut valitsemaan kahden vaikean päätöksen väliltä ja sanot kyllä, vaikka mielesi haluaisi vastata ei. Et usko olevasi vielä valmis vastaamaan myöntäväsi, mutta sinun on pakko, sillä olet saattanut itsesi asemaan, jossa vastaus ei on lähes mahdoton.

Käytännössä päädyt tilanteeseen, jossa hermosi ovat äärimmäisen koetuksella, sillä suurin osa ajasta on yhtä tukan repimistä päästä. Pienet arvostetut hetket saavat itsesi vielä jaksamaan. Lopulta tajuat sen olevan mahdotonta ja päätät luovuttaa. Vannot, että tästä opitaan, etkä anna saman toistua. Kuulostaako tutulta? 


Kuinka ollakkaan, jo vuoden päästä löydät itsesi samantapaisesta elämäntilanteesta jälleen miettimässä, mihin tässä ollaan tultu. Yrität kyllä uskotella, että kokeillaan nyt eikä tässä mitään sen vakavempaa tilannetta pääse syntymään, mutta kahden vuoden jälkeen mietit, mikset voinut heti alussa vain pysyä tiukkana ja lopettaa leikkiä kesken. Se ken leikkiin ryhtyy, sen myös kestäkööt. Ja kestihän se; kaksi vuotta harvinaisen kuoppaisessa hiekkalaatikossa. Tule hyvä kakku? 

No ei tullut taaskaan hyvä kakku, johan sitä kerran ajateltiin, että nyt saa riittää. Elämä oli yhtä hullunmyllyä ja anteeksipyytelyjen tulvaa lahjojen ympäröimänä. Mutta kun haluan tekoja, enkä sanoja.  "Kyllä kaikki vielä muuttuu ja lupaan muuttaa itseni." Fraasi tuli jo korvista ulos. En uskonut ja tiesin etten tule uskomaan, mutta olin jumissa elämäntilanteessani. Onneksi kypsyin totaalisesti kaikkeen ja sain mahdollisuuden muuttaa asioita. Päätin toimia. Minä aion lähteä ja jättää kaiken taakseni.

Ainakin melkein. Lähdin kyllä ja mitä positiivisia yllätyksiä matkalleni sattuikin. Silti mielenkiinnosta kurkkasin taaksepäin, millaista elämäni voisi olla. Mutta turhaan, mitään taaksejätetystä ei kannata säilyttää, ellei sitä oikeasti halua tulevaisuudessaan olevan. Ei edes leikillä. Se mikä taakse jää, on sille jokin syy.

Fiksumpana virheen kerran toistaneena uskon, että ihmisen täytyy oppia virheistään,.. joskin ikävä kyllä kantapään kautta.

Nyt kun istun kotona läppäri sylissä, nauttien kahden tunnin treenin jälkeisestä ihanan rauhallisesta ja rentoutuneesta olosta ja kirjoitellessani tätä, tunnen kerrankin eläväni viikonlopussa. Ihanaa, kun saan vain olla, katsoa televisiota. Hyvää ruokaa, kynttilöitä, lempiteetäni ja kiireettömyys. Päivän kappale on ehdottomasti Natasha Bedingfieldin Unwritten. Hyvää viikonloppua!

1. elokuuta 2013

Dreams


24.7
Joskus hyviä päiviä on ne, jolloin saa olla eristyksistä ulkomaailmasta ja sosiaalisista kiemuroista. Esimerkiksi pitkän työpäivän jälkeen, niin ettei tiedä kenestäkään mitään. Mitä kukakin tekee ja missä menee. Saa hetkeks keskittyä itseensä ja tehdä omia juttuja. Niinä päivinä ei avata facebookia, instagramia, eikä vastailla kuin tärkeimpiin whatsapp-viesteihin.
9 tunnin työpäivän jälkeen solmin kuluneet lenkkarini jalkaan ja lähdin hölkkälenkille tarkoituksena tehdä pikainen happihyppely. Hölkkäsin kuitenkin kaupungin läpi, jossa näin terassit täynnä elämää (kuten aina Savonlinnassa Heinäkuun kesäiltoina), ja jatkoin sieltä casinon lenkkipoluille. Teki mieli tehdä pitkästä aikaa  vanha kunnon lenkki sitä kautta, missä tuli 16 vuotiaana juoksenneltua. Järvimaisemat oli kyllä upeet Palasin kotiin 50 minuutin eli 7-8 km reippaan lenkin jälkeen, josta olikin hyvä väsähtää telkkarin ääreen (katsomaan uutisia, mitä en tee IKINÄ). Oloni oli rennompi ja huolettomin aikoihin.




31.7
Viimeyöt on ollu taas ihan superlevottomia.. Oon heränny jokaisena yönä muutamaan otteeseen kesken jonkun tosi hämärän unen. Viimesin uni jää mieleen, minkä näenjuuri ennen herätyskellon soittoa.
Oon nähnyt unia lähinnä tulevista ja menneistä tapahtumista, joihin on sekottunut mukaan läheisimmät ystävät, sukulaiset ja myös muutama tuttu, kenhen oon tutustunu jossain tapahtumassa, enkä sen koommin nähny. Viime yönä näin unta tulevasta weekend festivalista, sekä muutosta Helsinkiin! Aiempina öinä oon nähnyt  unia tulevasta, joista herättyä on sellanen olo, että haluisin tuon tapahtuvan. Mutta vastapainona olen nähnyt saman verran painajaisia. Työkaverini sanoi vasta että on nähnyt painajaisia, joista on herännyt omaan huutoonsa, joten tuntuu olevan nyt oudot unet yleisiä?
Kaikkein hämmentävin uni oli viime viikolla, jossa pelasin baarissa muistipeliä amazing race-tyyliin tanssilattian kokoisella alueella isoveljeäni vastaan. Hävisin pelin kolmesti, jonka jälkeen näinkin itseni pilkun jälkeen kolmannessa persoonassa hävettävän huonossa jamassa: konttauskunnossa.. Muistihan on aina virkeimmillään baarissa?
Uni jatkui yhtä oudolla tavalla. Ystäväni, kenen kanssa olen tuntunut etääntyvän viime aikoina, oli unessani, mutta en nähnyt häntä kertaakaan. Joka kerta kun yritin mennä sisätiloista ulkopuolelle moikkaamaan häntä, oli hän kadonnut. Kävelin perästä samoihin paikkoihin yrittääkseni nähdä häntä, mutta joka kerta löysin vain tyhjän huoneen, missä hän oli vain hetkeä aiemmin ollut. Samoin myös tämä ystäväni yritti nähdä minut, mutta olin aina kerennyt karata toisaalle. Miksen nähnyt kaveriani? Mihin unet perustuvat?
Eräässä unessa tuntui olevan toiveeni pohja, jonka haluaisin käyvän toteen. Ihminen, kenet toivoisin näkeväni, mutta tiedän olevan enää lähes mahdotonta. Unet on kyllä iha supermielenkiintoisia!

Imatra, Ukonlinna


Hain tänään uudet lenkkarini postista. Aivan ihanat! Sää muuttui töistä päästyäni harmaaksi ja sateiseksi, joten tyydyin kotioloihin. Maltoin katsoa telkkaria ehkä 20 minuuttia, sillä en osaa olla paikallani. Innostuin imuroimaan lattian, tiskaamaan kaikki vähäisimmätkin astiat, pesin päiväpeitteen ja työvaatteet, pyyhin keittiöstä kaikki mahdolliset pinnat ja jatkoin samasta vauhdista olkkariin. Sulatin jopa pakastimen? Vein paperit keräykseen ja aloitin muuttopakkauksen talvivaatteiden osalta. Hain myös pyöräni pääskylahden asemalta ja polkasin ruokakauppaan. Tehokasta!

Töissä töissä töissä


no myö! 26.7 Oli Kesämaassa vaahtobileet. Punkaharju by night!

Uusin työnkuvani; kasvomaalaukset

Minulla on pomppufiiilis!
28.7
Imatralle! Olipas ihana nähdä Essiä ja Lindaa pitkästä aikaa. Kaikki tuntui olevan Summer soundissa, Kotkan meripäivillä tai Pipefesteillä Himoksella, joten Imatra-viikonloppu kuulosti ihan hyvältä. Kävin siskoni kanssa rannalla, näin siskonlapsia (kaikkia ihania neljää) ja tietysti porukoitani!

Imatra, Onnela, koti


cherries!

lähössä takas savonlinnaa viettämään olavinpäiviä!


tukka lyheni 15 cm ! hurr