Kun ajatukset ovat jalkoja nopeammat

Kellot siirrettiin kesäaikaan ja viikonlopun pikkutunneille valvominen verotti maanantaista oloa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan edes kahvi ei vienyt väsymystäni, joka selittää sen, että minulla on aikaa kirjoittaa vihdoin blogiin. Tänään poikkeuksellisesti vietän koti-iltaa loskaisen takatalven tuoman masennuksen takia.

Elämäni on ollut koko alkuvuoden kiireistä, tai jos ollaan rehellisiä, niin koko opiskeluajan. En ole ehtinyt pysähtyä hetkeksi miettimään juuri mitään. Tajusin myös, etten ole pitänyt oikein ystäviinikään yhteyttä, keitä nään muutenkin harvemmin. Katsoin kalenterini tämän viikon aukeamaa ja mietin, mihin väliin sijoitan kuntosalin tai edes riittävät yöunet. Puhumattakaan mistään netflixin katselusta, joka olisi kiva bonus jatkuvan ajattelun vastapainoksi. Koulussani on käynnissä harjoittelu, joka vie aikaa myös koulun ulkopuolelta ja uusi työ omia haasteitaan. Myös pitkä bussimatka lyhentää päivän pituutta, koska aikaa joutuu järjestämään matkoihin ja riittäville unille.

Bussimatkoilla kouluun tai töihin, joka on muuten yleensä 25 km, heitän musiikit korville ja tuijotan ikkunasta ulos. Heitän mieleni vapaalle ja huomaan ensimmäisenä alkavani suunnitella elämääni. "Ensiviikolla oli yksi vapaa ilta töiden ja koulun jälkeen, enkä mee ees aikaisin kouluun, pitäisikö sillon kenties nähdä ystävää keskustassa... Vai pitäisinkö siivousillan, joka kuitenkin on ensiviikolla edessä?" 

Sellainen mie oon, elän tänään jo huomista päivää, kaikki narut käsissä. Välillä jatkuva suunnitteleminen, aikataulujen sovitteleminen töiden ja ystävien välillä, tuo paineita, sillä haluan kaiken menevän mahdollisimman helposti. Vaikka stressaankin helposti, uskon pohjimmissani kaiken järjestyvän, joka tekee minusta rennomman. Okei myönnän, että pyrin monesti täydellisyyteen ja kontrolloin jatkuvasti elämääni, mutta ilman sitä piirrettä, olisin elämässäni kusessa. Usein suunnittelen myös plan B:n, jolla vältän pettymisen ja pystyn taas tekemään jotain mielekästä kiireisessä elämässäni.

Osaan käyttää jokaisen ylimääräisen puolituntisen johonkin tärkeään.  Saatoin joskus huomata ärsyyntyväni, jos näin vaikka poikaystävän heittäytyvän sohvalle, vaikka miljoona hommaa saisi pienellä vaivalla tehtyä alta pois. Tuntui, että laiskuus vie kokonaan hyvän mielen palkinnon. Ja hyvä mieli tuntuu nykyään olevan monelle kultaakin arvokkaampi asia. Mutta nykyisin hyväksyn sen, että vain voin varmasti tietää, mikä minulle itselleni tuo hyvän fiiliksen. Ei kaikkia kiinnosta, onko sohvapöytä tavaroista ja pölyistä jatkuvasti siivottu, tiskinurkka tyhjä, tai peti pedattu. Mutta minulle se on tärkeää. 

On tilanteita, kun tuntuu etten saa mitään aikaiseksi ja voin olla ylpeä, että edes joka aamu jaksan pedata sen hemmetin sängyn. Ja siivota ne vaatteet lattialta.

Myös se, että pyrin onnellisuuteen, on vastoinkäymisten kautta opettanut paljon. Suunnitelmallisuus tuo paljon pettymyksiä, jotka kuuluvat monien muiden negatiivisten tunteiden kanssa elämään. Pettyminen voi viestittää, että asia oli minulle tärkeä, tai olin luottanut liikaa suunnitelmaani. Itseensä luottaminen on tärkeää, mutta se ei riitä, kun suunnitelmissa on muista riippuvia tekijöitä. 

Koko viime viikko on hyvä esimerkki suunnitelmien kariutumisesta. Lähes kaikki suunnitelmat vapaa-ajalleni peruuntuivat muiden toimesta, paitsi viikonloppuna järjestetty Hupellusmiitti. Silloin lähdin pitkästä aikaa viihteelle Helsingissä. Koska koko viikko oli ollut yhtä hemmettiä, nautin lauantaista senkin edestä. Pakko myöntää, että olin ansainnut ne suunnitelmien kariutumiset, sillä ilman niitä olisin saattanut väsyksissäni vaikka skipata koko lauantai-illan ja jättänyt samalla kivan illan väliin. Sainpahan muutaman extratunnin aikaa elämässäni rauhoittumiseen ja pitkälle suihkuhetkelle, kelpaa!

Kontrollifriikin hyvä muistisääntö suunnitelmien kaatumisessa on 1) luoda pirun hyvä backplan, joka korvaa ensimmäisen tai 2) laskea kymmeneen, purkaa olo urheiluun 3) hyväksyä tilanne ja miettiä sitten vaikka sitä parempaa huomista tai paras, eli 4) hyväksyä, että ei pysty itse vaikuttamaan tilanteeseen ja olla oikeastaan ajattelematta mitään. Avata se netflix ja lopettaa turha murehtiminen! 

Tee tästä viikosta vähän parempi viikko

Kokeilin viikon niin, että yritin olla kiinnittämättä huomiota negatiivisiin asioihin ja tuntemuksia ja keskityin pelkäsään hyviin asioihin. Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä väsyneenä ja nälkäisenä alkoi helposti asiat ahdistaa ja ärsyttää. Heti, kun tunsin nälän vaikuttavan fiilikseeni, juoksin hakemaan ruokaa. Lisäksi, että olen ollut 2 viikkoa flunssassa ja joutunut jättämään urheilun, oloni on ollut epämiellyttävä. Mutta nyt kun mietin mennyttä viikkoa, olin paljon parempituulisempi ja onnellisempi mikä vaikutti ihmissuhteisiinikin (jotka tuntuvat nousevan kaikissa blogikirjoituksissa esille).

Ensimmäinen viikko meni murehtiessa, koska pääsisi salille ja saisi kalliille kuntoilukortille vastinetta, mutta tällä toisella, iloisemmalla viikolla, olin jo tottunut liikkumattomuuteen, joten tein kaikkea muuta, mitä en ollut hetkeen kerennyt. Opettelin rentoutumaan! Katsoin poikaystäväni kanssa Breaking Badin ensimmäisen tuotantokauden. Näin rakkaita ystäviä ja kiertelin kaupungilla. Tuntuukin, kuin olisin ollut viikon aikana enemmän helsingissä kuin esimerkiksi koko marraskuun aikana yhteensä. 

Olin pitkästä aikaa lauantaina töissä Nihtisillassa, sillä yritin vältellä Helsingin yöelämää. Toinen viikonloppu putkeen, kun nautin viikonloppuyönä mielummin limpparia. Töissä oli vilkasta, mutta kivaa. Pääsin vähän harjoittamaan ruotsinkielen taitojani, tosin heikolla suoriutumisella. Kaksi viikkoa sitten ahdisti katsoa kuvagalleriaani, joka viikko olen ollut menossa ja juhlimassa, mutta nyt on niin helpottunut fiilis, kun päätin olla rauhallisesti muutaman viikon ennen vilkkainta pikkujouluaikaa. Haluan olla aktiivisesti mukana jutuissa, mutta jollain järkevällä ajatuksella. Siksi on välillä hyvä ignoorata juomakutsut ja keksiä muuta ajateltavaa. Aivan kuten inhottavissa ja negatiivissa elämänkohdissa. Kun ei jaksa keskittyä harmillisiin asioihin ja käsitellä niitä, on parempi katsoa toiseen suuntaan ja elää päivä kerrallaan. Asioilla on tapana järjestyä. 

Nyt kun mietin... Voisin oikeastaan jatkaa seuraavaan viikkoon samalla ajatustavalla. Joulukuu on parasta rauhoittumisen ja anteeksiantamisen aikaa.

@Helsinki 30.11.2014, -1 C

@Splizzeria Helsinki. Splizzalaatti Little Italy ja Smoked Salmon

Sunnuntaishoppailuilla aamusta asti @henkkell

Dayoff + tyttö tuollainen 

Motivaatiovaatteet harmaaseen talveen

Ulkoiset suoritukset heijastavat sisäistä kuvaasi

Vapaapäivänä karkasin koululle liikkumaan, sillä kaipasin energistä ja positiivista minääni.

Oon käynyt pienimuotoista taistelua ajatuksieni kanssa. "Tekisi mieli...mutten viitsi..mutta jos en viitsi...ei tapahdu mitään." Sitten teen sanoista teot, joista kannan vastuuta. Joskus seuraukset voivat olla hyviä, joskus niissä mennään metsään. Mutta kaikelle on tarkoitus, kävi miten kävi. Monesti asiat kulkevat samaan paikkaan eri reittejä pitkin, kuten elämä, jolla on alku ja loppu, mutta monta eri mahdollisuutta. On vain valittava polkunsa.

Josta tulikin mieleen kun pähkäilin taas liian pitkään ja turhaan lähdenkö Alpeille tammikuussa, sillä matkan varattuani en edes muista maksaneeni reissusta lähemmäs tonnia. Oon super-iloinen, enkä malttaisi olla hehkuttamatta reissua. Onhan se nyt jännää lähteä reissuun, missä ei tunne lähes ketään.

Makaillessani kotisohvalla usean tunnin kipeänä, tartuin sattumalta rakkaalta ystävältäni saatuun kirjaan. Luin ehkä kaksi sivua viisauksia, kunnes aloin miettimään omaa elämääni.
Kirjassa puhutaan pelosta. Ihmiset tekevät asioita enemmän pelon, kuin halun kautta. Ihmiset pyrkivät vaikuttamaan elämässään asioihi, jotta erilaiset pelkotilat eivät tulisi toteen. Pelkoja voivat olla muunmuassa syrjäytyminen, arvostuksen menettäminen ja yksinäisyys. Pakko myöntää, että totta. Itsekin teen paljon elämässä väistääkseni ikävät ja pelottavat asiat, kuin että vain saavuttaisin sitä, mitä haluan. Mutta paljon teen myös siksi, että saan itsevarmuutta ja hyvää oloa tekemisestäni. Olen saanut itsevarmuutta ja alkanut arvostaa itseäni iän karttuessa, kun olen jutellut asioistani muutamien samanhenkisten ihmisten kanssa. Minulla on oma erilainen taustani ongelmineen ja olen selvinnyt niistä uskomattoman hyvin. Tuntuu oudolta mutta kiinnostavalta muistella aikaa, kun vihasin itseäni ja pidin itseäni luuserina. Kaikki kuitenkin muuttui, kun muutin yksin asumaan vain 16 vuotiaana. Se oli merkittävä askel se.
Haluan kirjoittaa muistiin lainauksen kirjasta, sillä tätä asiaa oon monesti ajatellut.

Epäonnistuvat ihmiset eivät usein ole motivoituneita, eikä heitä liiemmi innosta se, mitä he tekevät tai mihin he ovat matkalla. Pessimismi estää heitä toimimasta tarmokkaasti. He ovat yleensä passiivisia ja hyväksyvät asiat sellaisenaan sen sijaan, että innostuisivat siitä, miten asiat saattaisivat olla.

Useimmat menestyjät ovay kehittäneet kyvyn luoda selkeitä ja eläviä mielikuvia itsestään haluamansa laisena ja haluamiaan asioita tekevänä ihmisenä. Ulkoiset suoritukset heijastavat aina sisäistä kuvaasi, joten jos näet itsesi erinomaisena puolisona, myyjänä, urheilijana tai kuuntelijana, tunnet olosi rentoutuneemmaksi, itsevarmemmaksi ja osaavammaksi roolissasi.

Lopussa kiitos seisoo

En voi uskoo todeks... Pääsin jalkaterapian tasokokeet läpi ensimmäisellä yrittämällä. Ja vielä hyvillä arvosanoilla.

Tasotestissä opettaja arvioi oppilaan suoriutumisen erilaisista osaamista syksyn harjoittelua varten. Näihin kuuluu pystyasennon arvioiminen erilaisin keinoin ja liikelaajuuden mittaaminen, nivelten mobilisoiminen sekä alaraajahieronta. Olin hermostunut ja asennoitunut uusimaan syksyllä, mutta lähdin testistä tyrmistyneenä. Arvosanoin 5 ja 3 suoriutuneena en olisi voinut tyytyväisempi ollakkaan. Katsoin winhasta arvosanani ja myös lihastentin uusinta oli mennyt hyvin.

Tein koko toukokuun alkupuoliskon hullunlailla töitä, joka kiitti minua palkassa. Nyt on niin hyvä fiilis kaikesta, että on suorastaan ihme, etten lähde lentoon.

Follow Your Dreams And Do Something

Katseltuani viime viikolla syksyllä 2013 tai oikeastaan loppukesällä otettuja kuvia, kun olin muuttamassa Savonlinnasta Helsinkiin, totesin että nyt on taas muutoksen paikka. Olin alkanut elää vähän huolettomampaa elämää, joka näkyi ulkomuodossani, sillä olin saanut vaivihkaa 6 kiloa painoa puolessa vuodessa. 

Ei siinä muuten mitään, mutta olin syksyllä nähnyt vaivaa ihannepainoni eteen ja tunsin voivani paremmin kun tiesin että olin päässyt tavoitteeseeni. Ymmärrän että koulu ja työt stressaavat ja urheileminen monta kertaa viikossa olisi jo melkoista suorittamista siihen päälle... Mutta nyt kesälomaan on pari viikkoa, joten tekosyitä ei ole! 

Ihan aluksi aloin muuttamaan ruokatottumuksia ja huomasin jo viikon jälkeen positiivisia muutoksia. Sunnuntaina aloitan detox-kuurin (puhdistuskuuri), joka kestää 20 päivää. Alkoholia, kahvia ja punaista lihaa tulisi välttää. Kokeilen kuurin ja kirjoitan sen toimivuudesta myöhemmin.

Mutta muihin asioihin. Sain pääsykoekutsun sisustusarkkitehdin koulutukseen. Jännittää ja mietityttää haluanko mahdollisesti keskeyttää opinnot ja aloittaa alusta. Tosin ammatissa, jossa oikeasti pääsen käyttämään luovuuttani ja olen hyvä.

Ainakaan en olisi käynyt taikkaria ihan vain omaksi ilokseni..!

Tällä viikolla minulla onkin tasokokeet, jotka näyttävät onko motivaationi riittäneet jalkaterapiaan, että olisin oppinut jotain. Ihan varmasti läpäiseminen tai reputtaminen tulevat vaikuttamaan motivaatiooni! Mutta jos jatkan jt:nä, on minulla plan B, jotta saan yhdistettyä alan unelmaani! ;)