 |
| Smile, it’s free therapy |
Miulla taitaa olla useimmiten niin, että on loistavia päiviä, ja on ihan paskoja päiviä. Alkuviikko on tuntunu normaalia raskaammalta. Oon ollu viikon lomalla, ja oon jo ahistunu tekemättömyydestä. Oikeesti tekemistä olis vaikka millä mitalla, jos vaan jaksas niitä miettiä, mutta kun ei oikein jaksa.Tarviin jotain pakottavaa tekemistä, jotta muistan mitä muuta pitäs vielä keretä tekemään. Mainitsin just ehkä stressin ainoan hyvän puolen?
Stressasin viime viikolla, mutta tällä viikolla on tullu sellanen hälläväliä asenne. Veljen juhliin puen "kuhan nyt jotain". Pääsykokeet oven takana, ja valmistava materiaalina käytetään viime vuotista, kun ei jaksa uutta kirjoittaa. Pääsykoetta varten auttavaksi aineistoksi paksu anatomian ja fysiologian kirja, jota en jaksa käyttää kuin läppärin alustana sängyssä. Loistava viikko? Kaukana siitä. Oon lomalla!
Hyviä asioita on se, että meen Imatralle, nään kaikkia rakkaita vanhoja ystäviä ja omia sukulaisia, keitä nähdessä pitkästä aikaa nousee hymy korville. Vapaus. Koti on paikka missä sielu lepää. Maanantaina otan junan Helsinkiin. Siellä pääsykokeita ja kai sitä pitäis Savonlinnaan vielä tulla viimesiks lomapäiviks. 8.päivä alkaa yöt punkaharjulla. Miulla ei oikeestaan oo kiire savonlinnaan, joten pakkaan mukaan monen päivän vaatteet.
Elämänmuutokset on ollu jonkinlaisia. Ikäviä asioita sattunut ja mielessä painavia asioita. Omassa elämässä menetyksiä, kuin ikäviä uutisia lähisuvusta. Mutta ootan hyviä päiviä. Ne tulee vielä. Iltaisin ahistaa ajatella seuraavaa päivää. Ei pidä ajatella. Tarvitsen eniten tällä hetkellä ystäviä. Tukea ja ymmärrystä. Tuntuu välillä etten jaksa. Liian usein kätken pahan olon hymyn alle. Eikös alitajuntaa pysty huijaamaan hymyilemällä? Hymy lisää hyvänolon hormooneja aivoissa. Yritän unohtaa murheet ja kääntyä katsomaan muualle, antaa pahan energian jäädä toisaalle.
 |
| panostusaamupala. |
 |
| no perhana, näkyy jossaki jo rehkinnän tulos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti