Tee tästä viikosta vähän parempi viikko

Kokeilin viikon niin, että yritin olla kiinnittämättä huomiota negatiivisiin asioihin ja tuntemuksia ja keskityin pelkäsään hyviin asioihin. Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä väsyneenä ja nälkäisenä alkoi helposti asiat ahdistaa ja ärsyttää. Heti, kun tunsin nälän vaikuttavan fiilikseeni, juoksin hakemaan ruokaa. Lisäksi, että olen ollut 2 viikkoa flunssassa ja joutunut jättämään urheilun, oloni on ollut epämiellyttävä. Mutta nyt kun mietin mennyttä viikkoa, olin paljon parempituulisempi ja onnellisempi mikä vaikutti ihmissuhteisiinikin (jotka tuntuvat nousevan kaikissa blogikirjoituksissa esille).

Ensimmäinen viikko meni murehtiessa, koska pääsisi salille ja saisi kalliille kuntoilukortille vastinetta, mutta tällä toisella, iloisemmalla viikolla, olin jo tottunut liikkumattomuuteen, joten tein kaikkea muuta, mitä en ollut hetkeen kerennyt. Opettelin rentoutumaan! Katsoin poikaystäväni kanssa Breaking Badin ensimmäisen tuotantokauden. Näin rakkaita ystäviä ja kiertelin kaupungilla. Tuntuukin, kuin olisin ollut viikon aikana enemmän helsingissä kuin esimerkiksi koko marraskuun aikana yhteensä. 

Olin pitkästä aikaa lauantaina töissä Nihtisillassa, sillä yritin vältellä Helsingin yöelämää. Toinen viikonloppu putkeen, kun nautin viikonloppuyönä mielummin limpparia. Töissä oli vilkasta, mutta kivaa. Pääsin vähän harjoittamaan ruotsinkielen taitojani, tosin heikolla suoriutumisella. Kaksi viikkoa sitten ahdisti katsoa kuvagalleriaani, joka viikko olen ollut menossa ja juhlimassa, mutta nyt on niin helpottunut fiilis, kun päätin olla rauhallisesti muutaman viikon ennen vilkkainta pikkujouluaikaa. Haluan olla aktiivisesti mukana jutuissa, mutta jollain järkevällä ajatuksella. Siksi on välillä hyvä ignoorata juomakutsut ja keksiä muuta ajateltavaa. Aivan kuten inhottavissa ja negatiivissa elämänkohdissa. Kun ei jaksa keskittyä harmillisiin asioihin ja käsitellä niitä, on parempi katsoa toiseen suuntaan ja elää päivä kerrallaan. Asioilla on tapana järjestyä. 

Nyt kun mietin... Voisin oikeastaan jatkaa seuraavaan viikkoon samalla ajatustavalla. Joulukuu on parasta rauhoittumisen ja anteeksiantamisen aikaa.

@Helsinki 30.11.2014, -1 C

@Splizzeria Helsinki. Splizzalaatti Little Italy ja Smoked Salmon

Sunnuntaishoppailuilla aamusta asti @henkkell

Dayoff + tyttö tuollainen 

Motivaatiovaatteet harmaaseen talveen

Note to myself...Älä yliarvioi itseäsi ja tunnista jaksamisesi rajat.

Olin taas yliarvioinu omat voimavarani ja ottanu yövuoroja euron logot silmissä sopien samalla päiviks yhtä sun toista aktiviteettia. Löysin itteni työviikon jälkeen kotoa aurinkoisena 30 asteen hellepäivänä loikoilemasta sohvalta kykenemättömänä tekemään mitään.

Niin minä, joka juoksen pihalle auringon vähäänkään pilkottaessa pilvien lomasta. Minä, joka jopa sadesäänä näen syitä tehdä jotain aktiivista ja mieltä piristävää. Siinä sitä sitten makoilin puolikuolleena aloillani ja toivoin, ettei sopimaani biitsipäivää järjestetäkkään. Ja eihän sitä onneksi lopulta tullutkaan.

Viikon työputken jälkeen, joista kolme oli yövuoroja (alkoi klo 23 ja päättyi klo 7 aamulla), kaksi päivää meni nukkuessa ja heräsin juuri ja juuri työpäivään. Onnekseni oli ihan kivaa vaihtelua olla rauhallisessa vuorossa, jossa vastuulleni jäi huoltamon siivoukset ja hyllytykset. Myös asiakaskunta oli virkistävää, sillä muutaman kerran tuli huulta heitettyä. Mutta olotila oli päivällä muutaman tunnin unien jälkeen niin tuskainen, sellainen iltapäivänokosiin verratava pöhnä, että ajatuksenkulku kävi hitaalla ja mikään ei juuri huvittanut. Näiden vuorojen jälkeen tiedän, etten moisiin suostu enään, sillä tajusin etten osaa oikeasti rauhottua ja nukkua päivällä. Jos jotain tästä opin, niin tuntemaan ainakin itseäni enemmän. 

Minun oli tarkoitus lähteä viikonloppuna imatralle juhlimaan kavereiden valmistujaisia, mutta uupuneena jouduin kirjoittamaan anteeksipyytelyviestit olotiloissani, ja pakottautua itseni jäämään kotiin nukkumaan. Toisaalta, opiskelijakorttini on vielä matkalla jossain, joten olisi mennyt törkeästi rahaakin junalippuun. Enkä olisi saanut levättyä. Kaikenlisäksi sunnuntaina luokseni tulee savonlinnasta kavereita, joiden lähettyä majoitan isoveljeni vaimonsa kanssa. Eli aktiviteettia riittää taas! Jospa nyt opettelen tv:n katselun salat ja rauhotun aloilleni.

Toinen kämppiksistäni muutti kesäksi lahteen ja toinen on ollut töissä/toisaalla, joten oon saanut puuhastella yksin kotosalla (lähinnä siivoillut). On ollut oikeestaan aika kiva olla täällä pajamäen kämpällä yksin. On tää vaan niin kotoinen (kantsuun verrattuna) ja siisti. Nautitaan nyt sit! Tekis mieli pistää partsi kuntoon ja hankkia sinne kalusteet, mutta tarvii lähtee autolla joku päivä metsästämään kalusteita. Pakko ottaa ilo irti omasta ajasta!

Elämän pienet ilot. Let Yourself Enjoy The Moment.

Viikot hurahtaa hetkessä. Sitä ei tajuakkaan miten nopeesti aika menee, kun koulusta kiirehtii töihin ja sieltä pehkuihin, puhumattakaan salitreenien ja kahvittelujen mahuttamisesta kalenteriin. Tykkään elämänrytmistäni, enkä oikeastaan haluaisikaan hirveästi muutoksia. Koulussa jaksaa taas olla ja energiaa riittää vielä muuhunkin. Sen huomaa pirteydestä töissä ja jatkuvasta työtarjonnasta. Kun olet kiireimmilläsi, muutkin haluavat jo valmiiksi vähäistä aikaasi. Näinhän se aina menee!

Parhaita asioita, mistä olen iloinnut, on elämän pienet asiat. Se, että voit extempore lähteä ystävän kanssa lenkille, ketä et ole nähnyt muutamaan vuoteen kunnolla tai se, että ystäväsi soittaa sinulle yllättäen kuunnellessaan kappaletta, jolle olette yhdessä nauraneet. Näistä olin tosi iloinen! Ystävän yllättäminen voi olla hyvin pieni teko sinulle, mutta ystävästä se voi tuntua suurelta. Puhelinsoitto koulun jälkeen sai ainakin minun loppupäivän säteilemään.

Seuraavaksi parhaat asiat ovat ehdottomasti extemporejutut! Kävelylenkki muuttuukin vatsalihastreeniksi, kun kävelette tivolin ohi. Ei vitsi miten siistii, pakko päästä! Ja kohta mietitte miksi ootte vanhimmat asiakkaat ja kiljutte kovimmin.

Arjen parhaita asioita on hetket, jotka voit jakaa tärkeän ihmisen kanssa. Viikonloppuaamiainen toisen luona, yhdessä valmistettuna. Ja televisiosta sattuu tulemaan ainut ohjelma maratoonina, jota koskaan olet jaksanut katsoa, Simpsoneita.

Lauttasaari

Kiireellisen ihmisen rentoutumistapana toimii aina hetket luonnonhelmassa. Kävellessä tulee juteltua ja puhuttua erilaisista asioista. Todennäköisesti vähän avoimemmin kuin yleensä. Mistä se johtuu, että kävellessä juttelee enemmän?

Voitin viikko sitten Elixiaan viikon tutustumiskortin ja hyödynsin lahjani. 
Sali oli Satsiin verrattuna hiljaisempi, joka sijaitsi ihan naapurissa. 

Tykkäsin ja nautin koko viikosta. Kieltäydyin viikonlopun huveista ja raahauduin vesisateessakin salille. 
Heräsin jopa aamukuudelta, jotta kerkesin ennen koulua salille... 

Oli taas niin hyvä ja energinen fiilis! Ehkä pakko käydä hakemassa se salikortti.

Jalkaterapia AMK, hieronta. Nyt kiinnostaa taas koulunkäynti

Imatra, pääsiäinen ja aurinko. Ihan parhaat kelit sattui, ei vois parempaa tuuria käydä.

Nuorena ei jaksa istua lauantaita kotona, mielummin päättää viime tingassa juosta viimeiseen junaan ja suunnata extempore-reissullaan parhaan kaverin tykö! Kaikki järjestyy aina. Eläkkeellä kerkee istua kotona;)

Pääsiäiskelit kohillaan. Nyt brunaa!

Vuoksenlenkki ehdoton! 11km kitooos!

Jos jotain asiaa oikeesti rakastan, niin liikuntaa! Voisin lenkkeillä joka päivä.

Huh.. Nuorena pitää vähän ulkoilla yöelämässä! Varsinkin jos kyseessä on paras kaveri