Olin taas yliarvioinu omat voimavarani ja ottanu yövuoroja euron logot silmissä sopien samalla päiviks yhtä sun toista aktiviteettia. Löysin itteni työviikon jälkeen kotoa aurinkoisena 30 asteen hellepäivänä loikoilemasta sohvalta kykenemättömänä tekemään mitään.
Niin minä, joka juoksen pihalle auringon vähäänkään pilkottaessa pilvien lomasta. Minä, joka jopa sadesäänä näen syitä tehdä jotain aktiivista ja mieltä piristävää. Siinä sitä sitten makoilin puolikuolleena aloillani ja toivoin, ettei sopimaani biitsipäivää järjestetäkkään. Ja eihän sitä onneksi lopulta tullutkaan.
Viikon työputken jälkeen, joista kolme oli yövuoroja (alkoi klo 23 ja päättyi klo 7 aamulla), kaksi päivää meni nukkuessa ja heräsin juuri ja juuri työpäivään. Onnekseni oli ihan kivaa vaihtelua olla rauhallisessa vuorossa, jossa vastuulleni jäi huoltamon siivoukset ja hyllytykset. Myös asiakaskunta oli virkistävää, sillä muutaman kerran tuli huulta heitettyä. Mutta olotila oli päivällä muutaman tunnin unien jälkeen niin tuskainen, sellainen iltapäivänokosiin verratava pöhnä, että ajatuksenkulku kävi hitaalla ja mikään ei juuri huvittanut. Näiden vuorojen jälkeen tiedän, etten moisiin suostu enään, sillä tajusin etten osaa oikeasti rauhottua ja nukkua päivällä. Jos jotain tästä opin, niin tuntemaan ainakin itseäni enemmän.
Minun oli tarkoitus lähteä viikonloppuna imatralle juhlimaan kavereiden valmistujaisia, mutta uupuneena jouduin kirjoittamaan anteeksipyytelyviestit olotiloissani, ja pakottautua itseni jäämään kotiin nukkumaan. Toisaalta, opiskelijakorttini on vielä matkalla jossain, joten olisi mennyt törkeästi rahaakin junalippuun. Enkä olisi saanut levättyä. Kaikenlisäksi sunnuntaina luokseni tulee savonlinnasta kavereita, joiden lähettyä majoitan isoveljeni vaimonsa kanssa. Eli aktiviteettia riittää taas! Jospa nyt opettelen tv:n katselun salat ja rauhotun aloilleni.
Toinen kämppiksistäni muutti kesäksi lahteen ja toinen on ollut töissä/toisaalla, joten oon saanut puuhastella yksin kotosalla (lähinnä siivoillut). On ollut oikeestaan aika kiva olla täällä pajamäen kämpällä yksin. On tää vaan niin kotoinen (kantsuun verrattuna) ja siisti. Nautitaan nyt sit! Tekis mieli pistää partsi kuntoon ja hankkia sinne kalusteet, mutta tarvii lähtee autolla joku päivä metsästämään kalusteita. Pakko ottaa ilo irti omasta ajasta!
