Kaljaasiristeily ja tuhansia kommelluksia

Mitä ihmettä on tapahtunu kun mustelmia näkyvillä enemmän kuin tervettä ihoa? 

Voiskohan syy löytyä siitä että tuli vedettyä rallia hyttikäytävällä ostoskärryillä ja lennettyä kyydistä, liukastuttu tanssikorokkeelta ja saatu sormi teipattavaksi ensiavussa, juostu käsi edellä ovenkahvaan, lyöty pää sängyn kulmaan tai jouduttu seinälle nostettavan sängyn litistyttäväksi? Sitä ei moni tiedä, harva arvaa ja lopuille ei kerrota.

sunnuntai-tiistai risteily

Jokatapauksessa yksi juttu on varma, ennenkaikkea kova meno ja hyvä fiilis vaikka juomia ei saatukkaan lämpimään ja silitysrauta meinasi kadota.

Tiikeri kuittaa, kiittää ja kumartaa. Ja odottaa innolla seuraavia kommelluksia, kunhan selviytyy ensin risteilyn aiheuttamasta jälkiaallokosta ja löytää joskus rannan horisontista.

kahden tunnin yöunien jälkeen oli hyvä lähteä jaloittelemaan raittiiseen tukholman ulkoilmaan

Risteilyn jälkeen oisin voinu vaikka vannoa seilaavani edelleen Siljalla suomenlahdessa, sillä lattiat tuntu kallistuvan jalkojen alla ja väsymys oli omaa luokkaansa.

Aika heittää ankkurit pohjaan! Viikko on ollu kyllä ikimuistoinen. 

Keskiviikkona kävin tiimarissa katsomassa lahjaa porukoille, eli elefantti pyörähti posliinikaupassa. Hajotin kynttiläpurkin myymälän lattialle ja repesin nauruun. Kiltisti odottelin vuoroani kassalle pahoittelemaan kömpelyyttäni, mutta onneksi myyjä ymmärsi teon tahattomaksi. Ajattelin olla kuitenkin kiltti ja ostaa kaupasta jotain. Valitsin lasisen joulukuusen ja lähdin helpottuneena seuraavaan kauppaan.
Seuraavana suuntasin clas ohlsonin ahtaisiin välikköihin ja tiputin ostoskassini lattialle. Noniin, ostamani joulukuusihan se sielä oli ja lasia kun oli, niin ei kai se semmosta käsittelyä kestänyt.

Torstaina oli vuoroni pitää suullinen esitys laajasta kirjallisesta työstä. Olin tehnyt työni edellisyönä, joka näkyi lopputuloksessa.

Repesin totaalisesti luokan eessä, kuten koko luokka sitten. Powerpointdiat hyppi ja osa oli tuplaantunu, otsikoita hävis ja aikaa meni 10 minuutin sijaan 18, mutta pakko kertoo et ainakin se oli ehkä innostava ja ennenkaikkea mieleenpainuva esitys.
Palautetta tuli ettei kuulijat pysyny kärryillä kun sekoilin niin paljon, mutta oli hauskaa!

appreciate

throwback last weekend

Syyslomaa odotettiinkin. Sovittiin Inkan ja Nooran kanssa minun Savonlinnaan tulosta, enkä malttanut odottaa lähtöpäivän koittamista. Mikä ikävä näitä naisia olikaan ollut, kun olimme viimeeksi elokuun lopulla nähneet! Tai ylipäätään pienenmmän kaupungin meininkiä. 

Kimppayövyimme Nooran yksiössä sohvilla ja vietimme kaiken ajan yhdessä. Lomaan kuului niin juorujen päivittelyä, rentoutumista television ääressä herkkujen kera, lauantainen runsas brunssi, käppäilyä, kahvittelua, jääkiekkomatsia sekä vähän vihreää boolia. Palasin tällä viikolla Savonlinnan reissulta, ja tein pienen katsauksen itseeni.

girls out Savonlinna

Girl's night, saturday brunch, first snow, bowling and best friends

Taas jotain mistä ottaa opiksi.

Päädyt tilanteeseen, jossa joudut valitsemaan kahden vaikean päätöksen väliltä ja sanot kyllä, vaikka mielesi haluaisi vastata ei. Et usko olevasi vielä valmis vastaamaan myöntäväsi, mutta sinun on pakko, sillä olet saattanut itsesi asemaan, jossa vastaus ei on lähes mahdoton.

Käytännössä päädyt tilanteeseen, jossa hermosi ovat äärimmäisen koetuksella, sillä suurin osa ajasta on yhtä tukan repimistä päästä. Pienet arvostetut hetket saavat itsesi vielä jaksamaan. Lopulta tajuat sen olevan mahdotonta ja päätät luovuttaa. Vannot, että tästä opitaan, etkä anna saman toistua. Kuulostaako tutulta? 

Kuinka ollakkaan, jo vuoden päästä löydät itsesi samantapaisesta elämäntilanteesta jälleen miettimässä, mihin tässä ollaan tultu. Yrität kyllä uskotella, että kokeillaan nyt eikä tässä mitään sen vakavempaa tilannetta pääse syntymään, mutta kahden vuoden jälkeen mietit, mikset voinut heti alussa vain pysyä tiukkana ja lopettaa leikkiä kesken. Se ken leikkiin ryhtyy, sen myös kestäkööt. Ja kestihän se; kaksi vuotta harvinaisen kuoppaisessa hiekkalaatikossa. Tule hyvä kakku? 

No ei tullut taaskaan hyvä kakku, johan sitä kerran ajateltiin, että nyt saa riittää. Elämä oli yhtä hullunmyllyä ja anteeksipyytelyjen tulvaa lahjojen ympäröimänä. Mutta kun haluan tekoja, enkä sanoja.  "Kyllä kaikki vielä muuttuu ja lupaan muuttaa itseni." Fraasi tuli jo korvista ulos. En uskonut ja tiesin etten tule uskomaan, mutta olin jumissa elämäntilanteessani. Onneksi kypsyin totaalisesti kaikkeen ja sain mahdollisuuden muuttaa asioita. Päätin toimia. Minä aion lähteä ja jättää kaiken taakseni.

Ainakin melkein. Lähdin kyllä ja mitä positiivisia yllätyksiä matkalleni sattuikin. Silti mielenkiinnosta kurkkasin taaksepäin, millaista elämäni voisi olla. Mutta turhaan, mitään taaksejätetystä ei kannata säilyttää, ellei sitä oikeasti halua tulevaisuudessaan olevan. Ei edes leikillä. Se mikä taakse jää, on sille jokin syy.

Fiksumpana virheen kerran toistaneena uskon, että ihmisen täytyy oppia virheistään,.. joskin ikävä kyllä kantapään kautta.

Nyt kun istun kotona läppäri sylissä, nauttien kahden tunnin treenin jälkeisestä ihanan rauhallisesta ja rentoutuneesta olosta ja kirjoitellessani tätä, tunnen kerrankin eläväni viikonlopussa. Ihanaa, kun saan vain olla, katsoa televisiota. Hyvää ruokaa, kynttilöitä, lempiteetäni ja kiireettömyys. Päivän kappale on ehdottomasti Natasha Bedingfieldin Unwritten. Hyvää viikonloppua!

just do it and keep going

Who let the girls out?

mm... start to the friday

Robert's Coffee chockoccino

black and white

passionfruit drink

Namu club!

jogging! sunnyday

Nyt on kyllä ollut viimeaikoina jotenkin hyvä fiilis! Tuntuu että syksy masentaa jokaista ympärillä, mutta itse oon ollut tosi hyvätuulinen. En oo antanut kouluhommien päästä masentamaan, kun otin asenteen, että selviydyn tästä. Kun päätän, että nyt luen tai nyt kirjoitan sen koulujutun, pystyn tekemään sen. Kynnys on vain korkea sulkea kaikki ulkopuolinen häiriötekijä, mutta kun sen saa tehtyä, kaikki alkaa luistaa kuin itsestään. Ja eihän se kirjoitelma merkitse kuin muutamaa prosenttia koko kurssin läpipääsystä, joka on 3 opintopistettä.. Jotenkin viikonloppu viime viikolla muutti asennettani, kun puhuin koulutuksestani ja tulevaisuudenhaaveistani veljen kanssa. Pitäisi vaan muistuttaa itselleen, että kaikki on mahdollista, eikä pidä masentua. Vaikka koulussa käydyt asiat ovatkin sitä, mitä en halua tehdä, minun ei ole pakko. Ne on vain pakko opetella. Aion keskittyä niihin opintoihin paremmin, mitkä oikeasti kiinnostaa. Urheilupuolelle!

 Mennyt viikko ei ollut kyllä mikään vaativa. Koulua tiistaina ja torstaina muutama tunti. Vapaa-aika jätti aikaa keskittyä muuhunkin kuin järjettömään kasaan koulujuttuja.

Syksy saapuu tavanomaisella tylsyydellään, joka saa kaipaamaan arkeen jotain uutta ja piristävää. Pitkään olin puhunut lentopalloharrastuksen jatkamisesta, joten päätin vihdoin toimia. Nyt tai ei koskaan! Selasin nimenhuuto-nettisivustolta lentopalloseuroja, sillä päätin repäistä. Löysin kuin löysin Helsingin keskustasta keskiviikko-illalle treenit. Joukkue mainosti itseään letkeällä meiningillä, joka piti täysin paikkansa, kun pääsin treeneihin. Aika hauskaa, vaikka keski-ikä 60!

Tiistaina oli taas tavanoaimen streetdance ja bodypump-treenipäivä satsilla. Vitsi oon ilonen, kun uskaltauduin streettiin ensimmäistä kertaa. Oon koukussa, se on niin hauskaa! Innolla ootan viikon vierähtmistä tanssitunnin jälkeen. Pitäisikö harkita tanssiharrastuksen aloittamista? No ei tällä rahatilanteella ehkä, mutta ei myöskään myöhemmin poissuljettua!

Perjantai oli vapaa koulusta, joten lähettiin Marjon ja Minnan kanssa IKEAan lamppuostoksille ja syömään. Päivän salitreenistä ei meinannut tulla kyllä yhtään mitään, mutta annoin itselleni sen anteeksi. Ikean jälkeen käytiin Sellossa (löysin itselleni uuden vyön edellisen nahkariekaleen tilalle) ja ostin hopeakorvakorut. 
Mentiin katsastamaan Minnan asunto ja ai että ihastuin, oma soluhuone rupes melkeen naurattamaan, kun näin miten kivasti kämpän voi sisustaa. Juotiin muutamat ja jatkettiin sellossa olevaan Baseen yhdille. Siitä jatkettiin Helsinkiin ja mentiin katsastamaan Namu Clubin tarjonta! Vähän meinas vilu yllättää namun terassilla, mutta ei se haitannut.
Harmikseni keräsin junasta itselleni 80euron sakon matkustamisesta, kun olin ostanut matkalipun väärin! Ai että ärsyttää...

It's autumn

Lokakuu

beautiful view from my balcony

Porukoilla auttamassa! Voluntary raking the yard

Kävin viikonloppuna Lappeenrannassa ja Imatralla. Vietettiin laatuaikaa veljen ja tämän kihlatun kanssa rennoissa merkeissä. Omatekoista pizzaa ja ihan liikaa karkkia! Punaviinia ja saunaan, tästä oli rentoutuminen tehty. Koti-illalta kerkesin myös kahvittelemaan Lindan kanssa pitkästä aikaa!

Olin ladannut puhelimeeni uusia sovelluksia, kuten foursquaren (syytän tästä luokkakaveriani Marjoa..) ja tagailin innoissani kaikki paikat, missä kävin. Nyt oon ihan koukussa siihen!

Sunnuntaina piipahdin porukoiden tykö, jossa tein vapaaehtoistyötä takapihalla. Haravoin pari tuntia ihan vaan tekemisen puutteesta, hyvä minä!

Kieltäminen boikottiin!

Päätin kieltää itseltäni asioiden kieltämisen! Kielsin iteltäni turhat herkuttelut ja vaikka mitä, mutta tajusin et tommoset ylimääräset kiellot ja säännöt on vaan itsensä kiusaamista. Ihan niinkuin niitä ei kieltojen jälkeen rupea näkemään jokapuolella.. Sitten huomaan salaa kehittäväni itsestäni taitavan porsaanreiän löytäjän ja selittelijän, huomaan että hommasta ei tuu yhtään mitään. Ja kaikenlisäks sortumisesta tulee paha mieli ja morkkis, niin miksi lisätä sateisen lokakuun aiheuttamaa masentavaa fiilistä? Siispä...viikonloppuna laitan pystyyn leivontakerhon!

valtionhotelli @imatra

so relaxed!

kuntotaso erittäin hyvä saavutettu!

kanamozarellapestoananasbasilikapizza

jontun ja annan supersöpö karvakaveri