sunnuntaisiivoilua ja viikkokatsausta

#newlife

Suunta parempaan päin! Nyt kun on reissut reissailtu, on aika palata normaaliin rytmiin.

Hamstrasin opteamilta kaikki mahdolliset työvuorot, joihin pystyin venymään, hylkäsin herkut sekä alkoholin ainakin kuukaudeksi, ja jätin ruokavaliosta pastat ja riisit pois. Pienten muutoksien myötä toivon saavani paremman fiiliksen. 

Terveysliikunnan kurssi alkoi koulussa ja tarkitus on laatia oma liikuntasuunnitelma. Jos nyt se maratooni vihdoin? Lisäksi minua kiinnostaisi elokuun lopussa järjestettävä midnight run Helsingissä. Kurssin myötä toivon motivaationi pysyvän yllä, sillä työt ja tentit syö helposti intoani ja saa kortisoolitasoni turhan korkeelle. Oon helposti stressaavaa tyyppiä.

Nike freet ja adidaksen verkkatakki lähti sellosta naistenpäivänä. Vihdoin sain ne kengät! Mutta kokojen kanssa nikellä on melkosta hakuammuntaa! Normaalisti 38-39 kenkiä käyttäneenä ostin miesten mallistosta 40½ kokoiset kengät. Tärkeintä kuitenkin on kenkien sopivuus. Kuka niitä kokoja kyselee?

Kävin kahdesti Kiilassa syömässä viikon aikana. Naistenpäivänä maistoin broileria pestokuorrutteessa ja toisella kerralla salaattilounasta buffetista. Muistaakseni "pieni" salaattiannos oli 10,95€, eli ei ollenkaan huono! Kiilasta saa hyvää ruokaa ja viikonloppuisin se muuttuu illan edetessä yökerhoksi saakka.

Meinasin hylätä leivän, mutta halusin hemmotella itseäni viikonlopun kunniaksi pekonilla, kananmunalla ja leivällä (jäi ehkä kanarian reissulta päälle). Hyvällä ruoalla jaksaa! Varsinkin nyt, kun oon tehnyt monta työvuoroa koulun lisäksi.

Kevät melkein saapui, kunnes takatalvi iski. Oli jo niin kivat kelit, lämpötilat kipusi yli kymmeneen ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, kunnes yhtäkkiä maa oli valkeana yli 10 cm kerroksesta lunta! Järkytyin.... Mutta jos pääsen vielä rinteisiin näiden lumien ansiosta, olen tyytväinen. On tälläkin takatalvella jokin tarkoituksensa.

february

Selfieitä selfieitä

aurinkoinen päivä ja virkeä mieli

odottelemassa noutajaa lahden messilään laskemaan

karkasin koulusta hakemaan illan sitseille juhlakamoja

sitsit! Ky-talolla (helsinki)

ja se maistui

mikä on paras talviharrastus? Voin kyllä kertoa oman mielipiteeni!

21.12

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika suunnata katseet menneeseen vuoteen. Tämä vuosi oli kaikkea muuta kuin mitä olisin osannut odottaa! Vuosi sitten tähän aikaan jumitin Savonlinnassa työssä jossa en viihtynyt. Nyt olen onnellisessa asemassa, minulla on opiskelupaikka sukulaisverkon ympäröimänä, sekä duuni, josta tykkään. Minulla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja kokeilla harrastuksia. Jes!

vasta sinuun tutustuin ja heti koukkuun jäin 

little party never killed nobody

Sain koulun ohelle Opteamin kautta töitä. Tein vasta kaksi työpäivää ABC delissä tuomarinkylässä ja onnistuin myymään itseni työntekijänä vuoropäällikölle. Iltaa kohden muutuin levottomaksi, eli naureskelin ja heitin läppää asiakkaiden kanssa. Vuoropäällikkö sanoi vain että VAU mikä asiakaspalvelu...tuletko loppiaisena töihin? Tähän voisin sanoa vain, että hyvin sujuu!

Irtisanoin SATSin korttini ja harmittelin että nyt vähenee varsin kuntoilu. Mutta sitten bongasin metkan sivuilta ilmoituksen ryhmäliikunnanohjaajan koulutuksesta ja puoliksi ilmoituksen lukeneena hain koulutukseen! SINNE SINNE! Haluan. Olin miettinyt lessmillsin ohjaajan koulutusta pitempään ja tuo sattui silmieni eteen kuin taivaanlahja. Katsotaan mitä tammikuussa tapahtuu. :)

appreciate

throwback last weekend

Syyslomaa odotettiinkin. Sovittiin Inkan ja Nooran kanssa minun Savonlinnaan tulosta, enkä malttanut odottaa lähtöpäivän koittamista. Mikä ikävä näitä naisia olikaan ollut, kun olimme viimeeksi elokuun lopulla nähneet! Tai ylipäätään pienenmmän kaupungin meininkiä. 

Kimppayövyimme Nooran yksiössä sohvilla ja vietimme kaiken ajan yhdessä. Lomaan kuului niin juorujen päivittelyä, rentoutumista television ääressä herkkujen kera, lauantainen runsas brunssi, käppäilyä, kahvittelua, jääkiekkomatsia sekä vähän vihreää boolia. Palasin tällä viikolla Savonlinnan reissulta, ja tein pienen katsauksen itseeni.

girls out Savonlinna

Girl's night, saturday brunch, first snow, bowling and best friends

Taas jotain mistä ottaa opiksi.

Päädyt tilanteeseen, jossa joudut valitsemaan kahden vaikean päätöksen väliltä ja sanot kyllä, vaikka mielesi haluaisi vastata ei. Et usko olevasi vielä valmis vastaamaan myöntäväsi, mutta sinun on pakko, sillä olet saattanut itsesi asemaan, jossa vastaus ei on lähes mahdoton.

Käytännössä päädyt tilanteeseen, jossa hermosi ovat äärimmäisen koetuksella, sillä suurin osa ajasta on yhtä tukan repimistä päästä. Pienet arvostetut hetket saavat itsesi vielä jaksamaan. Lopulta tajuat sen olevan mahdotonta ja päätät luovuttaa. Vannot, että tästä opitaan, etkä anna saman toistua. Kuulostaako tutulta? 

Kuinka ollakkaan, jo vuoden päästä löydät itsesi samantapaisesta elämäntilanteesta jälleen miettimässä, mihin tässä ollaan tultu. Yrität kyllä uskotella, että kokeillaan nyt eikä tässä mitään sen vakavempaa tilannetta pääse syntymään, mutta kahden vuoden jälkeen mietit, mikset voinut heti alussa vain pysyä tiukkana ja lopettaa leikkiä kesken. Se ken leikkiin ryhtyy, sen myös kestäkööt. Ja kestihän se; kaksi vuotta harvinaisen kuoppaisessa hiekkalaatikossa. Tule hyvä kakku? 

No ei tullut taaskaan hyvä kakku, johan sitä kerran ajateltiin, että nyt saa riittää. Elämä oli yhtä hullunmyllyä ja anteeksipyytelyjen tulvaa lahjojen ympäröimänä. Mutta kun haluan tekoja, enkä sanoja.  "Kyllä kaikki vielä muuttuu ja lupaan muuttaa itseni." Fraasi tuli jo korvista ulos. En uskonut ja tiesin etten tule uskomaan, mutta olin jumissa elämäntilanteessani. Onneksi kypsyin totaalisesti kaikkeen ja sain mahdollisuuden muuttaa asioita. Päätin toimia. Minä aion lähteä ja jättää kaiken taakseni.

Ainakin melkein. Lähdin kyllä ja mitä positiivisia yllätyksiä matkalleni sattuikin. Silti mielenkiinnosta kurkkasin taaksepäin, millaista elämäni voisi olla. Mutta turhaan, mitään taaksejätetystä ei kannata säilyttää, ellei sitä oikeasti halua tulevaisuudessaan olevan. Ei edes leikillä. Se mikä taakse jää, on sille jokin syy.

Fiksumpana virheen kerran toistaneena uskon, että ihmisen täytyy oppia virheistään,.. joskin ikävä kyllä kantapään kautta.

Nyt kun istun kotona läppäri sylissä, nauttien kahden tunnin treenin jälkeisestä ihanan rauhallisesta ja rentoutuneesta olosta ja kirjoitellessani tätä, tunnen kerrankin eläväni viikonlopussa. Ihanaa, kun saan vain olla, katsoa televisiota. Hyvää ruokaa, kynttilöitä, lempiteetäni ja kiireettömyys. Päivän kappale on ehdottomasti Natasha Bedingfieldin Unwritten. Hyvää viikonloppua!

It's autumn

Lokakuu

beautiful view from my balcony

Porukoilla auttamassa! Voluntary raking the yard

Kävin viikonloppuna Lappeenrannassa ja Imatralla. Vietettiin laatuaikaa veljen ja tämän kihlatun kanssa rennoissa merkeissä. Omatekoista pizzaa ja ihan liikaa karkkia! Punaviinia ja saunaan, tästä oli rentoutuminen tehty. Koti-illalta kerkesin myös kahvittelemaan Lindan kanssa pitkästä aikaa!

Olin ladannut puhelimeeni uusia sovelluksia, kuten foursquaren (syytän tästä luokkakaveriani Marjoa..) ja tagailin innoissani kaikki paikat, missä kävin. Nyt oon ihan koukussa siihen!

Sunnuntaina piipahdin porukoiden tykö, jossa tein vapaaehtoistyötä takapihalla. Haravoin pari tuntia ihan vaan tekemisen puutteesta, hyvä minä!

Kieltäminen boikottiin!

Päätin kieltää itseltäni asioiden kieltämisen! Kielsin iteltäni turhat herkuttelut ja vaikka mitä, mutta tajusin et tommoset ylimääräset kiellot ja säännöt on vaan itsensä kiusaamista. Ihan niinkuin niitä ei kieltojen jälkeen rupea näkemään jokapuolella.. Sitten huomaan salaa kehittäväni itsestäni taitavan porsaanreiän löytäjän ja selittelijän, huomaan että hommasta ei tuu yhtään mitään. Ja kaikenlisäks sortumisesta tulee paha mieli ja morkkis, niin miksi lisätä sateisen lokakuun aiheuttamaa masentavaa fiilistä? Siispä...viikonloppuna laitan pystyyn leivontakerhon!

valtionhotelli @imatra

so relaxed!

kuntotaso erittäin hyvä saavutettu!

kanamozarellapestoananasbasilikapizza

jontun ja annan supersöpö karvakaveri